Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikka : Kriminaalipoliittinen toimintaohjelma vuosille 2007–2011

Abstract

Tämä toimintaohjelma on ilmestynyt Oikeusministeriön toiminta- ja hallinto -sarjassa numerolla 2007:13. Toimintaohjelmaa on päivitetty ja se on pohjana tälle julkaisulle. Kriminaalipolitiikkaan laajimmin ymmärrettynä voivat kuulua kaikki toimet, jotka vaikuttavat rikollisuuteen, riippumatta siitä, mikä taho on toimijana tai ovatko vaikutukset tarkoitettuja. Kriminaalipolitiikka on joka tapauksessa merkittävästi laaja-alaisempaa kuin esimerkiksi perinteinen rikosoikeuspolitiikka eli siitä päättäminen, mistä rangaistaan ja miten ankarasti. Rikosoikeuspolitiikka on perinteisesti kuulunut oikeusministeriön vastuulle, mutta monet muut vaikuttavat tai jopa selvästi vaikuttavammat toimintakokonaisuudet, kuten alkoholipolitiikka, sosiaalipolitiikka ja terveydenhoito, kuuluvat muiden ministeriöiden vastuulle. Erittäin tärkeä kriminaalipoliittinen toimija on poliisi, joka monissa rikoslajeissa omilla toimillaan määrittää, kuinka paljon rikoksia oikeusjärjestelmän piiriin tuodaan. Oikeusministeriön hallinnonalalla on viime vuosina otettu suuria askeleita toiminnan rationalisoimiseksi. Vankeinhoidossa on toteutettu merkittävä lainsäädäntö- ja rakenneuudistus, syyttäjälaitoksessa on siirrytty suurempiin syyttäjäyksikköihin, käräjäoikeusverkon uudistamishanke on käynnissä ja ulosoton organisaatiota kehitetään yksikkökokoa suurentamalla. Seuraavalla sivulla on kehystettynä oikeusministeriön hallinnonalan seuraaville neljälle vuodelle kaavailtuja merkittävimpiä uusia kriminaalipolitiikan sisältöön liittyviä kehittämistoimia. Myös monien muiden hankkeiden kanssa on tarkoitus edetä suunnittelukaudella. Yhtenä haasteellisena kokonaisuutena voidaan mainita valtion tuottavuuden toimenpideohjelma, jonka myötä rikosseuraamusalalla pitäisi päästä noin 325 henkilötyövuoden vähennykseen vuoteen 2011 mennessä. Selvitettävinä ovat rikosseuraamusalan hallinnon kehittämistoimet ja mm. vankiloiden työtoiminnan ja vankikuljetusten järjestäminen niin, että virkamiestyön osuutta prosessissa voitaisiin vähentää. Jos näissä uudelleenjärjestelyissä ei onnistuta, myöskään tuottavuusohjelman tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Rikosseuraamusalan henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävistä on jo vähennetty useita kymmeniä henkilötyövuosia. Syyttäjälaitoksen ja rikosseuraamusalan toiminnan kehittämiseen sisältyy haasteita. Tavoitteena on esimerkiksi lisätä vankien toimintoihin osallistumisastetta. Tätä haastetta on vaikea saavuttaa nykyisellä henkilöstömäärällä. Vankeinhoitolaitoksen perustoiminnassa tulisi vähentää ylitöiden tekemistä ja sairauspoissaoloja. Selviä toiminnallisia etuja on saatavissa Vankeinhoitolaitoksen ja Kriminaalihuoltolaitoksen organisaatioiden yhdentämisellä. Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaki tullaan kokonaisuudessaan uudistamaan ohjelmakaudella. Tässä yhteydessä selvitetään myös syyttäjän roolin vahvistaminen pakkokeinoja käytettäessä ja muutenkin esitutkinnassa. Erikseen on valmisteltava säännökset, jotka antavat oikeusministeriölle mahdollisuuden antaa syyttäjäntointa koskevia yleisohjeita. Rikoslain kokonaisuudistus tullaan suunnitelmakaudella viemään loppuun niin, että lain systematiikasta tehdään selkeä ja johdonmukainen, ja että laki ei enää ole muodollisestikaan säädetty 1800-luvulla.