Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi

Abstract

Työryhmän tehtävänä oli laatia arvio suomalais-norjalais-ruotsalais-saamelaisen asiantuntijatyöryhmän 16.11.2005 luovuttaman pohjoismaisen saamelaissopimusluonnoksen suhteesta Suomen perustuslakiin ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön sekä Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Arviointi on tarpeen Suomen kannan muodostamiseksi pohjoismaista saamelaissopimusta koskevia mahdollisia sopimusneuvotteluja silmällä pitäen. Arviossa sopimusluonnoksen artikloita on tarkasteltu luonnoksen mukaisessa järjestyksessä. Määräyksiä tarkastellaan ensin suhteessa perustuslakiin ja sen jälkeen arvion kannalta keskeiseen kansalliseen lainsäädäntöön ja keskeisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Lopuksi esitetään kunkin artiklan osalta johtopäätös. Arviossa käsitellään Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden lisäksi YK:n syyskuussa 2007 hyväksymää alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa julistusta (UN Declaration on the Rights of Indigenous Peoples), joka ei ole oikeudellisesti Suomea sitova velvoite. Suomi osallistui aktiivisesti julistuksen neuvotteluihin ja tuki sen keskeisten periaatteiden hyväksymistä. Arviossa käsitellään myös saamelaissopimusluonnoksen suhdetta Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO) 1989 hyväksytyn itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen nro 169 määräyksiin, joita on käsitelty laajasti saamelaissopimusluonnoksen perusteluissa. Suomi päätti vuonna 1990 olla ratifioimatta sopimusta, koska Suomen lainsäädännön ei voitu katsoa vastaavan yleissopimuksen määräyksiä lähinnä saamelaisten maahan kohdistuvien oikeuksien osalta. Sopimusluonnoksen lukuja sinänsä ei ole pääsääntöisesti kommentoitu erikseen. Poikkeuksen muodostavat luonnoksen saamelaisten yleisiä oikeuksia koskeva I luku, jonka otsikon alla esitetään huomautuksia luonnoksen eri kieliversioiden välisistä eroavaisuuksista, sekä saamelaisten maa- ja vesioikeuksia koskeva IV luku, jonka otsikon alla vastaavasti selvitetään, miten Suomessa on yritetty löytää kansallista lainsäädännöllistä ratkaisua saamelaisten maa- ja vesioikeuskysymyksiin. Sopimusluonnoksessa on muutamia yleisiä piirteitä, jotka ovat osaltaan vaikeuttaneet luonnoksen arviointia. Sopimusluonnoksessa käytetty kieli on paikoin epätäsmällistä, ja luonnos on osin sikäli sisäisesti ristiriitainen, etteivät artiklan otsikot aina vastaa artiklan sisältöä. Luonnos sisältää valtiosopimukselle vierasta yksityiskohtaisuutta, ja artiklojen määräykset ovat paikoin toisiaan toistavia ja päällekkäisiä. Lisäksi luonnoksessa on osin käytetty uusia, määrittelemättömiä käsitteitä. Sopimusluonnos sisältää useita määräysehdotuksia, jotka ovat sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa. Sopimusluonnoksessa on kuitenkin myös monia määräysehdotuksia, jotka ovat ristiriidassa joko perustuslain tai muun kansallisen lainsäädännön kanssa. Osa luonnoksessa esitetyistä ehdotuksista laajentaisi Suomen voimassa olevia kansainvälisiä velvoitteita.