Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä
Avaa tiedosto
Lataukset:
oikeusministeriö
04.05.2010
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 34/2010
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-466-750-0Tiivistelmä
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Lanzarotella 25 päivänä lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Yleissopimuksen kansallinen voimaansaattaminen ja esityksen valmistelun yhteydessä muuten esiin tulleet seikat edellyttävät lainsäädäntömuutoksia. Voimaansaattaminen edellyttää myös huomion kiinnittämistä käytännön toimintatapoihin.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittava vähimmäisrangaistus korotettaisiin neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Sukupuoliyhteys kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Samalla muitakin tekotapoja lisättäisiin törkeän rikoksen tunnusmerkistöön. Nuoreen kohdistuvan seksuaalipalvelujen ostamisen enimmäisrangaistus korotettaisiin yhdestä vuodesta kahdeksi vuodeksi vankeutta.
Lakiin lisättäisiin rangaistussäännökset lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta. Lapsipornografiaa koskevien rangaistussäännösten tunnusmerkistöjä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin.
Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Kaikki yleissopimuksen mukaiset rikokset olisivat lapseen kohdistuessaan virallisen syytteen alaisia. Asianomistajan vakaalla tahdolla ei myöskään olisi merkitystä syyteoikeuden käyttämisen kannalta. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta laajennettaisiin. Yleissopimuksen mukaisten rikosten osalta poistettaisiin kaksoisrangaistavuuden vaatimus. Syyteoikeuden erityistä vanhentumista koskevaa säännöstä täydennettäisiin niin, että nykyistä useammat rikokset vanhentuisivat aikaisintaan uhrin täyttäessä kaksikymmentäkahdeksan vuotta.
Liiketoimintakieltoa koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä henkilö, joka on liiketoiminnassa syyllistynyt lapsipornografiarikokseen taikka kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneeseen paritus- tai ihmiskaupparikokseen. Muun ohessa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa oleville henkilöille sekä kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille säädettäisiin oikeus tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta seksuaalirikosta.
Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä muutettaisiin muun muassa siten, että myös vapaaehtoistoiminta tulisi lain soveltamisalan piiriin. Lisäksi selvittäminen ei koskisi tehtäviä, jotka yhden vuoden aikana yhteensä kestävät enintään 30 päivää. Selvittämisessä käytettävään rikosrekisteriotteeseen kuten rikosrekisteriin muutenkin merkittäisiin myös kysymyksessä olevista rikoksista tuomitut sakkorangaistukset.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittava vähimmäisrangaistus korotettaisiin neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Sukupuoliyhteys kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Samalla muitakin tekotapoja lisättäisiin törkeän rikoksen tunnusmerkistöön. Nuoreen kohdistuvan seksuaalipalvelujen ostamisen enimmäisrangaistus korotettaisiin yhdestä vuodesta kahdeksi vuodeksi vankeutta.
Lakiin lisättäisiin rangaistussäännökset lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta. Lapsipornografiaa koskevien rangaistussäännösten tunnusmerkistöjä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin.
Seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan tekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Kaikki yleissopimuksen mukaiset rikokset olisivat lapseen kohdistuessaan virallisen syytteen alaisia. Asianomistajan vakaalla tahdolla ei myöskään olisi merkitystä syyteoikeuden käyttämisen kannalta. Myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta laajennettaisiin. Yleissopimuksen mukaisten rikosten osalta poistettaisiin kaksoisrangaistavuuden vaatimus. Syyteoikeuden erityistä vanhentumista koskevaa säännöstä täydennettäisiin niin, että nykyistä useammat rikokset vanhentuisivat aikaisintaan uhrin täyttäessä kaksikymmentäkahdeksan vuotta.
Liiketoimintakieltoa koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä henkilö, joka on liiketoiminnassa syyllistynyt lapsipornografiarikokseen taikka kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneeseen paritus- tai ihmiskaupparikokseen. Muun ohessa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa oleville henkilöille sekä kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille säädettäisiin oikeus tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta seksuaalirikosta.
Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä muutettaisiin muun muassa siten, että myös vapaaehtoistoiminta tulisi lain soveltamisalan piiriin. Lisäksi selvittäminen ei koskisi tehtäviä, jotka yhden vuoden aikana yhteensä kestävät enintään 30 päivää. Selvittämisessä käytettävään rikosrekisteriotteeseen kuten rikosrekisteriin muutenkin merkittäisiin myös kysymyksessä olevista rikoksista tuomitut sakkorangaistukset.