Konkurssilain tarkistaminen. Lausuntotiivistelmä
Linna, Tuula (2011-02-01)
Linna, Tuula
oikeusministeriö
01.02.2011
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 6/2011This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-104-3Tiivistelmä
Oikeusministeriö asetti 14.1.2010 työryhmän valmistelemaan konkurssilain tarkistusta. Työryhmän tehtäväksi annettiin arvioida, onko ns. itsekriminointisuojaa koskevien säännösten lisääminen konkurssilakiin tarpeellista. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli muun muassa selvittää rikosilmoituksen tekemisen siirtämistä pesänhoitajalle ja takaisinsaantikanteen määräajan täsmentämistä. Työryhmä antoi mietintönsä 15.9.2010.
Työryhmä ei ehdottanut itsekriminointisuojan kirjaamista konkurssilakiin, koska katsoi kyseisen periaatteen olevan voimassa joka tapauksessa. Itsekriminointisuojan edellytysten tai soveltamisalan täsmentämistä konkurssilaissa ei pidetty tarkoituksenmukaisena tai tarpeellisena. Sen sijaan työryhmä ehdotti järjestelmää, jolla voitaisiin välttää velkojien maksunsaantioikeuden kannalta keskeisen pesänselvitystarpeen joutuminen ristiriitaan itsekriminointisuojan kanssa ja molemmat voitaisiin toteuttaa samanaikaisesti. Itsekriminointisuojasta huolehdittaisiin ottamalla käyttöön konkurssimenettelyn yhteydessä tehtävä ulosottoselvitys, jossa velallisen antamia tietoja ei käytettäisi itsekriminointisuojan vastaisesti vaan ainoastaan pesänselvitykseen ja omaisuuden takaisin saamiseen pesään.
Pääosin lausunnonantajat suhtautuivat myönteisesti työryhmän ehdotukseen välttää itsekriminointisuojan ja velkojien maksunsaantioikeuden ristiriita, joskin osa lausunnonantajista epäili tällaisen "palomuurin" pitävyyttä ja osa velkojista arveli käyttörajoitusten haittaavan etujensa valvomista. Keskusrikospoliisi pelkäsi yhteistyön pesänhoitajien kanssa vaikeutuvan. Korkein oikeus piti tarpeellisena, että itsekriminointisuojan pääsäännöt kirjoitetaan lainsäädäntöön.
Työryhmä ei ehdottanut itsekriminointisuojan kirjaamista konkurssilakiin, koska katsoi kyseisen periaatteen olevan voimassa joka tapauksessa. Itsekriminointisuojan edellytysten tai soveltamisalan täsmentämistä konkurssilaissa ei pidetty tarkoituksenmukaisena tai tarpeellisena. Sen sijaan työryhmä ehdotti järjestelmää, jolla voitaisiin välttää velkojien maksunsaantioikeuden kannalta keskeisen pesänselvitystarpeen joutuminen ristiriitaan itsekriminointisuojan kanssa ja molemmat voitaisiin toteuttaa samanaikaisesti. Itsekriminointisuojasta huolehdittaisiin ottamalla käyttöön konkurssimenettelyn yhteydessä tehtävä ulosottoselvitys, jossa velallisen antamia tietoja ei käytettäisi itsekriminointisuojan vastaisesti vaan ainoastaan pesänselvitykseen ja omaisuuden takaisin saamiseen pesään.
Pääosin lausunnonantajat suhtautuivat myönteisesti työryhmän ehdotukseen välttää itsekriminointisuojan ja velkojien maksunsaantioikeuden ristiriita, joskin osa lausunnonantajista epäili tällaisen "palomuurin" pitävyyttä ja osa velkojista arveli käyttörajoitusten haittaavan etujensa valvomista. Keskusrikospoliisi pelkäsi yhteistyön pesänhoitajien kanssa vaikeutuvan. Korkein oikeus piti tarpeellisena, että itsekriminointisuojan pääsäännöt kirjoitetaan lainsäädäntöön.