Säätiölain uudistaminen. Lausuntoyhteenveto arviomuistiosta
Jauhiainen, Jyrki (2011-04-04)
Jauhiainen, Jyrki
oikeusministeriö
04.04.2011
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 15/2011This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-078-7Tiivistelmä
Oikeusministeriössä valmistui 28.6.2010 virkatyönä säätiölainsäädännön kehittämistä koskeva arviomuistio. Muistiossa säätiölainsäädännön uudistamisen tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen.
Arviomuistiosta pyydettiin lausuntoa (28.6.-17.9.2010) 55 säätiöltä ja säätiöitä edustavalta taholta, säätiöille hallinto- ja muita palveluita tarjoavalta taholta, rahoittajilta ja avustusten antajilta, rekisteriviranomaiselta, ministeriöiltä ja muilta viranomaisilta sekä yliopistoilta ja tutkijoilta. Lausuntoja saatiin 47 kappaletta.
Suurin osa lausunnonantajien kannattaa säätiöoikeudellista kokonaisuudistusta (ks. jakso 2.1). Lausunnonantajat ovat lähes yksimielisiä siitä, että vero-oikeudelliset kysymykset on tarkoituksenmukaista rajata uudistuksen ulkopuolelle (2.2). Säätiölain kokonaisuudistuksessa tulee enemmistön mukaan kiinnittää paremmin huomiota jatkuvarahoitteisten säätiöiden ominaispiirteisiin (2.3), mutta toteuttamistavan suhteen ei saatu selkeää enemmistön kantaa. Myös kysymys epäitsenäisten säätiöiden lainsäädännöllisestä asemasta jakaa lausunnonantajat kahtia (2.4). Tahdonvaltaisen ja pakottavan sääntelyn suhteen tarvetta kummallekin näyttää olevan (2.5). Säätiön perustajan tarkoituksen toteuttaminen ja sivullisten oikeuksien suojaamiseen ovat lähtökohta pakottavan sääntelyn alan määrittelylle. Toisaalta lausunnoissa mainittu säätiölainsäädännön saattaminen muuta yhteisölainsäädäntöä vastaavaksi sisältää myös tahdonvaltaisen sääntelyn mahdollisuuksien huomioon ottamisen. Enemmistö lausunnonantajista kannattaa säätiön toiminnan hyödyllisyysvaatimuksesta luopumista ja liiketoiminnan harjoittamisen sallimista nykyistä selkeämmin. Liiketoiminnan osalta mallia voidaan ottaa muusta yhteisölainsäädännöstä (esim. osakeyhtiölaista). Tällöin korostuu tarve vastuiden (3.6) ja velkojainsuojan (3.3) sekä taloudellisen raportoinnin (3.7.2) selkeämmälle ja kattavammalle sääntelylle. Samalla on arvioitava säätiön varojen sijoittamista koskevan säännöksen tarpeellisuus (3.8). Tahdonvaltaisessa sääntelyssä voidaan ottaa huomioon säätiöiden erilaisuus. Liiketoiminnan salliminen ei ole este nykymuotoisen säätiötoiminnan jatkamiselle. Lähtökohtaisesti "ikuiseksi" tarkoitetun säätiön kohdalla on myös tärkeää, että sen tarkoituksen muuttaminen sallitaan siten, että sen toimintamahdollisuudet voidaan pitkällä aikavälillä turvata perustajan tahdon mukaisesti (3.9).
Arviomuistiosta pyydettiin lausuntoa (28.6.-17.9.2010) 55 säätiöltä ja säätiöitä edustavalta taholta, säätiöille hallinto- ja muita palveluita tarjoavalta taholta, rahoittajilta ja avustusten antajilta, rekisteriviranomaiselta, ministeriöiltä ja muilta viranomaisilta sekä yliopistoilta ja tutkijoilta. Lausuntoja saatiin 47 kappaletta.
Suurin osa lausunnonantajien kannattaa säätiöoikeudellista kokonaisuudistusta (ks. jakso 2.1). Lausunnonantajat ovat lähes yksimielisiä siitä, että vero-oikeudelliset kysymykset on tarkoituksenmukaista rajata uudistuksen ulkopuolelle (2.2). Säätiölain kokonaisuudistuksessa tulee enemmistön mukaan kiinnittää paremmin huomiota jatkuvarahoitteisten säätiöiden ominaispiirteisiin (2.3), mutta toteuttamistavan suhteen ei saatu selkeää enemmistön kantaa. Myös kysymys epäitsenäisten säätiöiden lainsäädännöllisestä asemasta jakaa lausunnonantajat kahtia (2.4). Tahdonvaltaisen ja pakottavan sääntelyn suhteen tarvetta kummallekin näyttää olevan (2.5). Säätiön perustajan tarkoituksen toteuttaminen ja sivullisten oikeuksien suojaamiseen ovat lähtökohta pakottavan sääntelyn alan määrittelylle. Toisaalta lausunnoissa mainittu säätiölainsäädännön saattaminen muuta yhteisölainsäädäntöä vastaavaksi sisältää myös tahdonvaltaisen sääntelyn mahdollisuuksien huomioon ottamisen. Enemmistö lausunnonantajista kannattaa säätiön toiminnan hyödyllisyysvaatimuksesta luopumista ja liiketoiminnan harjoittamisen sallimista nykyistä selkeämmin. Liiketoiminnan osalta mallia voidaan ottaa muusta yhteisölainsäädännöstä (esim. osakeyhtiölaista). Tällöin korostuu tarve vastuiden (3.6) ja velkojainsuojan (3.3) sekä taloudellisen raportoinnin (3.7.2) selkeämmälle ja kattavammalle sääntelylle. Samalla on arvioitava säätiön varojen sijoittamista koskevan säännöksen tarpeellisuus (3.8). Tahdonvaltaisessa sääntelyssä voidaan ottaa huomioon säätiöiden erilaisuus. Liiketoiminnan salliminen ei ole este nykymuotoisen säätiötoiminnan jatkamiselle. Lähtökohtaisesti "ikuiseksi" tarkoitetun säätiön kohdalla on myös tärkeää, että sen tarkoituksen muuttaminen sallitaan siten, että sen toimintamahdollisuudet voidaan pitkällä aikavälillä turvata perustajan tahdon mukaisesti (3.9).