Edunvalvonnan ostopalvelut oikeusaputoimistoissa. Lausuntotiivistelmä
Avaa tiedosto
Lataukset:
oikeusministeriö
28.07.2011
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 38/2011
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-143-2Tiivistelmä
Edunvalvonnan ostopalvelujen käyttöä oikeusaputoimistoissa käsitelleestä työryhmämietinnöstä saatiin lausunnot yhteensä 38 viranomaiselta ja yhteisöltä.
Työryhmä esitti mietinnössään, että edunvalvontapalvelut tuotetaan toistaiseksi ensisijaisesti valtion oikeusaputoimistoissa. Lähes kaikki lausunnonantajat kannattivat tätä esitystä.
Työryhmä ehdottaa ostopalvelujen käytön laajentamista erityisesti silloin, kun päämiesten määrä oikeusaputoimistoissa kasvaa liian suureksi resursseihin nähden, kun henkilöstöä täytyy vähentää valtion tuottavuusohjelman mukaisesti ja kun palvelujen alueellinen turvaaminen sitä vaatii. Suurin osa lausunnonantajista suhtautui myönteisesti tähän työryhmän esitykseen. Muutama lausunnonantaja katsoi palvelujen yksityistämiskehityksen sinänsä kannatettavaksi ja osa suhtautui periaatteessa kielteisesti edunvalvontapalvelujen ostamiseen. Monet lausunnonantajat painottivat sitä, ettei kokonaistuottavuus yksiselitteisesti parane siirtämällä työtä ulkopuolisen tehtäväksi ja siksi ostopalvelun hankintaan menevä resurssi tulisi käyttää oikeusaputoimistojen oman edunvalvontapalvelun tehostamiseen ja kehittämiseen ennen kuin palvelujen ostamista harkitaan.
Kaikki lausunnonantajat kannattivat työryhmän esityksiä siitä, että ostettavan palvelun tulisi olla laadultaan ja kustannuksiltaan kilpailukykyinen omana toimintana tuotetun palvelun kanssa ja että edunvalvonnan asiakkaiden tulee saada yhdenvertainen palvelu riippumatta edunvalvonnan tuottamistavasta. Näiden edellytysten toteutumismahdollisuuksiin suhtauduttiin hyvin kriittisesti.
Useat lausunnonantajat katsoivat, että ostopalvelujen käyttöä tulisi harkita vasta sitten, kun oikeusaputoimistot ovat ehtineet kehittää ja tehostaa omaa edunvalvontapalveluaan ja vakiinnuttaa sen valtakunnallisesti yhdenmukaiseksi ja vertailukelpoiseksi.
Työryhmä esitti mietinnössään, että edunvalvontapalvelut tuotetaan toistaiseksi ensisijaisesti valtion oikeusaputoimistoissa. Lähes kaikki lausunnonantajat kannattivat tätä esitystä.
Työryhmä ehdottaa ostopalvelujen käytön laajentamista erityisesti silloin, kun päämiesten määrä oikeusaputoimistoissa kasvaa liian suureksi resursseihin nähden, kun henkilöstöä täytyy vähentää valtion tuottavuusohjelman mukaisesti ja kun palvelujen alueellinen turvaaminen sitä vaatii. Suurin osa lausunnonantajista suhtautui myönteisesti tähän työryhmän esitykseen. Muutama lausunnonantaja katsoi palvelujen yksityistämiskehityksen sinänsä kannatettavaksi ja osa suhtautui periaatteessa kielteisesti edunvalvontapalvelujen ostamiseen. Monet lausunnonantajat painottivat sitä, ettei kokonaistuottavuus yksiselitteisesti parane siirtämällä työtä ulkopuolisen tehtäväksi ja siksi ostopalvelun hankintaan menevä resurssi tulisi käyttää oikeusaputoimistojen oman edunvalvontapalvelun tehostamiseen ja kehittämiseen ennen kuin palvelujen ostamista harkitaan.
Kaikki lausunnonantajat kannattivat työryhmän esityksiä siitä, että ostettavan palvelun tulisi olla laadultaan ja kustannuksiltaan kilpailukykyinen omana toimintana tuotetun palvelun kanssa ja että edunvalvonnan asiakkaiden tulee saada yhdenvertainen palvelu riippumatta edunvalvonnan tuottamistavasta. Näiden edellytysten toteutumismahdollisuuksiin suhtauduttiin hyvin kriittisesti.
Useat lausunnonantajat katsoivat, että ostopalvelujen käyttöä tulisi harkita vasta sitten, kun oikeusaputoimistot ovat ehtineet kehittää ja tehostaa omaa edunvalvontapalveluaan ja vakiinnuttaa sen valtakunnallisesti yhdenmukaiseksi ja vertailukelpoiseksi.