Rahanpesuun liittyvän itsepesun kriminalisointi. Lausuntokooste
oikeusministeriö
18.10.2011
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 47/2011
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-154-8
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-154-8
Tiivistelmä
Oikeusministeriö asetti 3 päivänä joulukuuta 2010 työryhmän pohtimaan rikoslain rahanpesua koskevan 32 luvun 11 §:n 1 momentin rajoitussäännöksen muutosmahdollisuutta. Säännöksen mukaan rahanpesusta ei tuomita sitä, joka on osallinen rikokseen, jolla omaisuus on toiselta saatu tai joka on tuottanut hyödyn.
Kyseessä on rahanpesukriminalisointien uudistamisen toinen vaihe. Asiaa valmistelleen edellisen työryhmän tekemistä ehdotuksista annettiin hallituksen esitys joulukuussa 2010 (HE 285/2010 vp). Eduskunta hyväksyi sen ilman muutoksia ja uudistukset tulivat voimaan 1.6.2011. Rahanpesun tunnusmerkistöön lisättiin yhdeksi tekotavaksi hallussapito sekä tarkoitusta koskeva lisämääre "hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä". Oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalaa laajennettiin tuottamukselliseen rahanpesuun. Lisäksi lakia kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa muutettiin siten, että jatkossa Suomi voi antaa oikeusapua myös itsepesuun, vaikka se ei Suomessa olekaan erikseen rangaistavaa.
Uuden ns. itsepesutyöryhmän puheenjohtajana toimi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen. Työryhmän laatimassa muistiossa (31.5.2011) on ehdotus säädösmuutokseksi perusteluineen. Työryhmä ehdotti, että jatkossa rikoksentekijä voidaan tuomita esirikoksen lisäksi törkeästä rahanpesusta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisen ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta.
Oikeusministeriö pyysi 16.6.2011 päivätyllä lausuntopyynnöllä 19 viranomaiselta, organisaatiolta ja asiantuntijalta kirjallisen lausunnon työryhmän mietinnöstä. Lausuntoaika päättyi 15.9.2011. Lausuntoja saapui 12.
Suurin osa lausunnonantajista suhtautui työryhmän muutosehdotuksiin myönteisesti ja kannatti niitä. Eräiden tahojen esittämä kritiikki oli kuitenkin melko voimakasta.
Kyseessä on rahanpesukriminalisointien uudistamisen toinen vaihe. Asiaa valmistelleen edellisen työryhmän tekemistä ehdotuksista annettiin hallituksen esitys joulukuussa 2010 (HE 285/2010 vp). Eduskunta hyväksyi sen ilman muutoksia ja uudistukset tulivat voimaan 1.6.2011. Rahanpesun tunnusmerkistöön lisättiin yhdeksi tekotavaksi hallussapito sekä tarkoitusta koskeva lisämääre "hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä". Oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalaa laajennettiin tuottamukselliseen rahanpesuun. Lisäksi lakia kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa muutettiin siten, että jatkossa Suomi voi antaa oikeusapua myös itsepesuun, vaikka se ei Suomessa olekaan erikseen rangaistavaa.
Uuden ns. itsepesutyöryhmän puheenjohtajana toimi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen. Työryhmän laatimassa muistiossa (31.5.2011) on ehdotus säädösmuutokseksi perusteluineen. Työryhmä ehdotti, että jatkossa rikoksentekijä voidaan tuomita esirikoksen lisäksi törkeästä rahanpesusta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisen ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta.
Oikeusministeriö pyysi 16.6.2011 päivätyllä lausuntopyynnöllä 19 viranomaiselta, organisaatiolta ja asiantuntijalta kirjallisen lausunnon työryhmän mietinnöstä. Lausuntoaika päättyi 15.9.2011. Lausuntoja saapui 12.
Suurin osa lausunnonantajista suhtautui työryhmän muutosehdotuksiin myönteisesti ja kannatti niitä. Eräiden tahojen esittämä kritiikki oli kuitenkin melko voimakasta.