Arviomuistio isyyslain uudistamistarpeista. Lausuntotiivistelmä
Silvola, Salla (2012-02-13)
oikeusministeriö
13.02.2012
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 6/2012This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-176-0Tiivistelmä
Isyyslain uudistamistarpeita käsittelevästä arviomuistiosta saatiin lausunnot yhteensä 42 viranomaiselta ja yhteisöltä.
Kaikki lausunnonantajat pitivät isyyslain uudistamista tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Useat lausunnonantajat ehdottivat lisäksi, että isyyslain uudistamisen sijaan säädettäisiin laki vanhemmuudesta, joka kattaisi paitsi isyyttä myös äitiyttä määrittelevät periaatteet.
Lähes kaikki lausunnonantajat pitivät nykyistä äidin avioliittoon perustuvaa isyysolettamaa edelleen ajanmukaisena lähtökohtana. Enemmistö lausunnonantajista ei pitänyt avoliittoa riittävän luotettavana pohjana isyysolettaman laajentamiselle.
Kaikki lausunnonantajat pitivät mahdollisena isyyden selvittämisen käyttöalan laajentamista myös avioliitossa syntyneisiin lapsiin, jos vanhemmat sitä yhdessä pyytävät. Lausunnonantajien mielipiteet jakautuivat sen suhteen, mikä merkitys äidin vastustukselle selvittää isyys tulisi antaa tilanteessa, jossa äiti ei ole avioliitossa.
Jos äiti ei ole avioliitossa, lähes kaikki lausunnonantajat pitivät miehen nykyistä kanneoikeutta isyyden vahvistamissasioissa liian rajoitettuna ja kannattivat miehen mahdollisuutta saada isyydestään varmuus DNA-testein ennen vahvistamiskanteen nostamista. Lausunnonantajat suhtautuivat sen sijaan ristiriitaisesti siihen, pitäisikö isänä itseään pitävälle miehelle antaa mahdollisuus riitauttaa aviomiehen isyys tilanteessa, jossa lapsen isyys on jo määräytynyt isyysolettaman nojalla.
Kaikki lausunnonantajat kannattivat isyyslain siirtymäsäännösten muuttamista siten, että ne vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen tavoitteita.
Kaikki lausunnonantajat pitivät isyyslain uudistamista tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Useat lausunnonantajat ehdottivat lisäksi, että isyyslain uudistamisen sijaan säädettäisiin laki vanhemmuudesta, joka kattaisi paitsi isyyttä myös äitiyttä määrittelevät periaatteet.
Lähes kaikki lausunnonantajat pitivät nykyistä äidin avioliittoon perustuvaa isyysolettamaa edelleen ajanmukaisena lähtökohtana. Enemmistö lausunnonantajista ei pitänyt avoliittoa riittävän luotettavana pohjana isyysolettaman laajentamiselle.
Kaikki lausunnonantajat pitivät mahdollisena isyyden selvittämisen käyttöalan laajentamista myös avioliitossa syntyneisiin lapsiin, jos vanhemmat sitä yhdessä pyytävät. Lausunnonantajien mielipiteet jakautuivat sen suhteen, mikä merkitys äidin vastustukselle selvittää isyys tulisi antaa tilanteessa, jossa äiti ei ole avioliitossa.
Jos äiti ei ole avioliitossa, lähes kaikki lausunnonantajat pitivät miehen nykyistä kanneoikeutta isyyden vahvistamissasioissa liian rajoitettuna ja kannattivat miehen mahdollisuutta saada isyydestään varmuus DNA-testein ennen vahvistamiskanteen nostamista. Lausunnonantajat suhtautuivat sen sijaan ristiriitaisesti siihen, pitäisikö isänä itseään pitävälle miehelle antaa mahdollisuus riitauttaa aviomiehen isyys tilanteessa, jossa lapsen isyys on jo määräytynyt isyysolettaman nojalla.
Kaikki lausunnonantajat kannattivat isyyslain siirtymäsäännösten muuttamista siten, että ne vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen tavoitteita.