Pikaluottolainsäädännön muuttaminen
oikeusministeriö
11.04.2012
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 17/2012
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-191-3
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-191-3
Tiivistelmä
Mietinnössä ehdotetaan muutettaviksi kuluttajansuojalain (38/1978) kuluttajaluottoja koskevaa 7 lukua, lakia eräiden luotonantajien rekisteröinnistä (747/2010) sekä korkolain (633/1982) säännöstä lain tahdonvaltaisuudesta. Esityksen pääasiallisena tavoitteena on vähentää pikaluotoista aiheutuvia velkaongelmia.
Ehdotuksen mukaan asetettaisiin korkokatto eli enimmäiskorko, jota luotonantaja voisi periä luotosta kuluttajalta. Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että hyvän luotonantotavan vastaista olisi myös lisämaksullisen tekstiviesti- tai muun vastaavan viestipalvelun käyttäminen luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Myös luotonantajan velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ehdotetaan täsmennettäväksi ja tiukennettavaksi.
Lisäksi ehdotetaan alennettavaksi vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä niin sanotuissa summaarisissa asioissa. Oikeudenkäyntikulujen enimmäismääristä säädetään oikeusministeriön asetuksessa vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa (1311/2001).
Ehdotuksen mukaan asetettaisiin korkokatto eli enimmäiskorko, jota luotonantaja voisi periä luotosta kuluttajalta. Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että hyvän luotonantotavan vastaista olisi myös lisämaksullisen tekstiviesti- tai muun vastaavan viestipalvelun käyttäminen luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Myös luotonantajan velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ehdotetaan täsmennettäväksi ja tiukennettavaksi.
Lisäksi ehdotetaan alennettavaksi vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä niin sanotuissa summaarisissa asioissa. Oikeudenkäyntikulujen enimmäismääristä säädetään oikeusministeriön asetuksessa vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa (1311/2001).