Yhdistymissopimus osana kielellisten perusoikeuksien turvaamisjärjestelmää kuntaliitoksissa
Sammanslagningsavtalet som en del av systemet för tryggandet av språkliga grundrättigheter vid kommunsammanslagningar
Suksi, Markku (2012-05-15)
Suksi, Markku
oikeusministeriö
15.05.2012
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 28/2012This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-211-8Tiivistelmä
Eräiden vuosina 2006-2011 lähinnä kaksikielisten kuntien toimesta solmittujen yhdistymissopimusten tarkastelu kielellisestä perspektiivistä paljastaa suuren eron kielellisten perusoikeuksien huomioimisessa yhdistymissopimuksissa verrattuna muihin kunnallishallinnossa relevantteihin perusoikeuksiin (sosiaaliturva, terveys, opetus). Kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan tulkinnat kuntaliitosten edellytyksistä, on mahdollista todeta, että yhdistymissopimukset ovat keskeinen osa sitä prosessia, joka määrittelee miten kansalliskielten käyttöä tulee konkretisoida kuntaliitosta tehtäessä.
Yhdistymissopimusta voidaan pitää asiakirjana, jossa kuntaliitoksen kielelliset seuraukset tuodaan esille, ja sopimuksen on pyrittävä vastaamaan kysymykseen miten kaksikielisyys huomioidaan uudessa kunnassa niistä vaatimuksista lähtien, jotka seuraavat perustuslain 122 §:stä ja 17 §:stä. Vaikka kielilaki sisältää tärkeitä määräyksiä siitä, miten kansalliskieliä on käsiteltävä eri yhteyksissä, jää kaksikielisyyden käytännön toteuttaminen kunnallisella tasolla yksittäisten kuntien ja niiden sisäisten normien varaan, mikä tarkoittaa sitä, että kunnan on perustuslain 22 § huomioiden turvattava kansalliskielten muodollinen ja tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Yhdistymissopimukset ja uuden kunnan hallintosääntö ovat siksi tärkeitä kielellisten perusoikeuksien edistämisessä.
Yhdistymissopimusta voidaan pitää asiakirjana, jossa kuntaliitoksen kielelliset seuraukset tuodaan esille, ja sopimuksen on pyrittävä vastaamaan kysymykseen miten kaksikielisyys huomioidaan uudessa kunnassa niistä vaatimuksista lähtien, jotka seuraavat perustuslain 122 §:stä ja 17 §:stä. Vaikka kielilaki sisältää tärkeitä määräyksiä siitä, miten kansalliskieliä on käsiteltävä eri yhteyksissä, jää kaksikielisyyden käytännön toteuttaminen kunnallisella tasolla yksittäisten kuntien ja niiden sisäisten normien varaan, mikä tarkoittaa sitä, että kunnan on perustuslain 22 § huomioiden turvattava kansalliskielten muodollinen ja tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Yhdistymissopimukset ja uuden kunnan hallintosääntö ovat siksi tärkeitä kielellisten perusoikeuksien edistämisessä.