Lausunnot oikaisuvaatimustoimikunnan mietinnöstä
Halila, Leena (2009-07-10)
Lataukset:
Halila, Leena
oikeusministeriö
10.07.2009
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2009:5This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-466-866-8Tiivistelmä
Oikeusministeriö pyysi oikaisuvaatimustoimikunnan mietinnöstä (oikeusministeriön komiteanmietintö 2008:4) lausuntoa 92 viranomaiselta ja yhteisöltä. Lausunnon antoi 81 tahoa.
Lausunnoissa katsottiin yleisesti, että oikaisuvaatimusjärjestelmää tulisi entisestään laajentaa ja että tämän tulisi tapahtua eri hallinnonalojen lainsäädäntöhankkeina, ilman että järjestelmästä muodostetaan yleinen pakollinen esivaihe ennen varsinaista muutoksenhakua. Lausunnoissa esitettiin näkökohtia siitä, millä tavoin kuten missä asioissa laajentaminen voisi nykytilanteessa olla perusteltua.
Lausunnoissa kannatettiin myös oikaisuvaatimusta koskevan menettelyn nykyistä tarkempaa sääntelyä ja sitä, että nämä säännökset otettaisiin hallintolakiin omaksi luvukseen. Lausunnonantajien näkemykset menettelysääntelyn tarkemmasta sisällöstä jakautuivat. Osa lausunnonantajista suhtautui varauksellisesti oikaisuvaatimusaikaa ja käsittelyn kiireellisyyttä koskeviin säännösehdotuksiin sekä uuden selvityksen sisällyttämiseen hallintolain itseoikaisuperusteisiin. Eräät lausunnonantajat pitivät lisäksi ehdotettua sääntelyä siitä, että valituksessa esitettävät vaatimukset olisivat sidotut oikaisuvaatimuksen sisältöön, oikeusturvan kannalta ongelmallisena. Toisaalta osa lausunnonantajista ilmaisi kannattavansa myös näitä ehdotuksia. Myös kysymys siitä, tulisi oikaisuvaatimusasiassa syntyneistä kuluista ja toisen asteen esteellisyydestä ottaa yleissäännökset hallintolakiin, nostettiin joissakin lausunnoissa esille.
Lausunnoissa katsottiin yleisesti, että oikaisuvaatimusjärjestelmää tulisi entisestään laajentaa ja että tämän tulisi tapahtua eri hallinnonalojen lainsäädäntöhankkeina, ilman että järjestelmästä muodostetaan yleinen pakollinen esivaihe ennen varsinaista muutoksenhakua. Lausunnoissa esitettiin näkökohtia siitä, millä tavoin kuten missä asioissa laajentaminen voisi nykytilanteessa olla perusteltua.
Lausunnoissa kannatettiin myös oikaisuvaatimusta koskevan menettelyn nykyistä tarkempaa sääntelyä ja sitä, että nämä säännökset otettaisiin hallintolakiin omaksi luvukseen. Lausunnonantajien näkemykset menettelysääntelyn tarkemmasta sisällöstä jakautuivat. Osa lausunnonantajista suhtautui varauksellisesti oikaisuvaatimusaikaa ja käsittelyn kiireellisyyttä koskeviin säännösehdotuksiin sekä uuden selvityksen sisällyttämiseen hallintolain itseoikaisuperusteisiin. Eräät lausunnonantajat pitivät lisäksi ehdotettua sääntelyä siitä, että valituksessa esitettävät vaatimukset olisivat sidotut oikaisuvaatimuksen sisältöön, oikeusturvan kannalta ongelmallisena. Toisaalta osa lausunnonantajista ilmaisi kannattavansa myös näitä ehdotuksia. Myös kysymys siitä, tulisi oikaisuvaatimusasiassa syntyneistä kuluista ja toisen asteen esteellisyydestä ottaa yleissäännökset hallintolakiin, nostettiin joissakin lausunnoissa esille.