Euroopan neuvoston vuoden 1959 rikosoikeusapusopimuksen toisen lisäpöytäkirjan voimaansaattaminen

Abstract

Oikeusministeriö asetti 14 päivänä joulukuuta 2010 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin valmistella ehdotus keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan voimaansaattamista koskevaksi lainsäädännöksi. Työryhmän kokoonpanoa ja tehtävää laajennettiin 18 päivänä lokakuuta 2011 siten, että sen tuli myös harkita, mitä muutoksia uusi pakkokeinolaki ja uusi esitutkintalaki edellyttävät kansainvälistä rikosoikeusapua koskevaan lainsäädäntöön ja muita tarpeellisia kansainvälistä rikosoikeusapua koskevan lainsäädännön muutoksia. Toinen lisäpöytäkirja sisältää määräyksiä muun muassa oikeusapupyyntöjen toimittamisessa noudatettavasta yhteydenpitojärjestyksestä, todistajien kuulemisesta video- tai puhelinkokouksen avulla, oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiannosta postitse sekä rajat ylittävästä tarkkailusta, valvotuista läpilaskuista, peitetutkinnasta ja yhteisistä tutkintaryhmistä. Toisen lisäpöytäkirjan sisältö on osin lähes yhdenmukainen Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn yleissopimuksen kanssa. Työryhmä ehdottaa, että toinen lisäpöytäkirja saatettaisiin voimaan niin sanotulla sekamuotoisella voimaansaattamislailla. Voimaansaattamislaki sisältäisi eräitä säännöksiä toisen lisäpöytäkirjan soveltamisesta. Mietintöön sisältyvät myös ehdotukset laeiksi kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain, Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamislain, yhteisistä tutkintaryhmistä annetun lain, vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain ja oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta. Mietintöön sisältyy sisäasiainministeriön ja poliisihallituksen eriävä mielipide.