Lahjusrikoksia koskevien säännösten eräät muutostarpeet. Lausuntotiivistelmä

Abstract

Oikeusministeriö asetti 25.4.2014 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää lainsäädäntövaihtoehdot vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi. Lisäksi työryhmän tuli OECD:n työryhmän suositusten vuoksi arvioida ulkomailla lainsäädännöllistä tehtävää hoitavaa henkilöä koskevaa lahjusrikossääntelyä, lahjusrikosten vanhentumissääntöjä sekä oikeushenkilön rangaistusvastuun ulottamista kirjanpito- ja tilintarkastusrikoksiin. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan rikoslain 9 luvussa säädetyn oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan laajentamista rikoslain 30 luvun 9 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn törkeään kirjanpitorikokseen. Muilta osin työryhmä ei esitä muutoksia lainsäädäntöön. Mietinnöstä pyydettiin lausunnot 62 taholta. Lausuntoja saatiin yhteensä 40, joista 38 lausuntopyynnön saaneilta ja 2 muilta. Lausuntopalaute oli pääosin myönteistä. Mietinnössä ehdotettua lainsäädäntömuutosta koskien oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan laajentamista törkeään kirjanpitorikokseen pidettiin lausunnoissa kannatettavana. Vain yksi lausunnonantaja vastusti oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentamista. Vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointi sen sijaan jakoi lausunnonantajien mielipiteet täysin. Kymmenen asiasta lausunutta ehdotti, että vaikutusvallan väärinkäyttö tulisi jossakin muodossa kriminalisoida. Myös kriminalisoinnin mahdollisen toteutuksen muodon ja tavan osalta mielipiteet jakautuivat, eikä yksikään mietinnössä esitetty sääntelymalli saanut selkeästi muita enempää kannatusta lausunnonantajilta. Yksitoista lausunnonantajaa hyväksyi työryhmän mietinnön mukaisen kannan eikä päätynyt erikseen esittämään kriminalisointia. Lisäksi muutama lausunnonantaja katsoi, että kriminalisoinnin mahdollisuuksia tulisi vielä tarkemmin selvittää. Sekä vanhentumisaikoja koskevaan arviointiin että ulkomaisen virkamiehen määritelmään kiinnitettiin lausunnoissa hyvin vähän huomiota. Lausuntopalaute oli näiltäkin osin kuitenkin pääasiassa myönteistä. Tässä lausuntotiivistelmässä esitetään yhteenveto lausunnoissa esitetyistä yleisistä kannanotoista työryhmämietintöön asiakohdittain.

Justitieministeriet tillsatte den 25 april 2015 en arbetsgrupp för att utreda olika lag- stiftningsalternativ när det gäller att kriminalisera missbruk av inflytande. Dessutom skulle arbetsgruppen med anledning av rekommendationerna från en arbetsgrupp vid OECD bedöma regleringen om mutbrott när det gäller personer som sköter lagstiftningsuppgifter i utlandet, bestämmelserna om preskription av mutbrott och utsträckande av straffansvaret för juridiska personer till bokförings- och revisions- brott. I arbetsgruppens betänkande föreslås att tillämpningsområdet för det straffan- svar för juridiska personer som föreskrivs i strafflagens 9 kap. ska utvidgas till att omfatta grovt bokföringsbrott, som är straffbart enligt 30 kap. 9 a § i strafflagen. Till övriga delar föreslår arbetsgruppen inte några ändringar i lagstiftningen. Samman- lagt 62 instanser blev ombedda att yttra sig om betänkandet. Totalt inkom 40 utlå- tanden, utav vilka 38 på begäran och 2 från övriga instanser. Remissvaren var i huvudsak positiva. Remissinstanserna understödde förslaget om att ändra lagstiftningen i fråga om utsträckande av straffansvaret för juridiska perso- ner till grovt bokföringsbrott. Endast en remissinstans motsatte sig förslaget att utvidga juridiska personers straffansvar. I frågan om att kriminalisera missbruk av inflytande hade remissinstanserna däremot ytterst delade åsikter. Tio remissinstanser föreslog att missbruk av inflytande borde kriminaliseras i någon form. Åsikterna var delade också om i vilken form och på vilket sätt den eventuella kriminaliseringen borde genomföras, och ingen av de lagstift- ningsmodeller som presenterades i betänkandet fick ett klart större understöd än någon annan. Elva remissinstanser gav sitt samtycke till arbetsgruppens ståndpunkt enligt betänkandet och avstod från att lägga fram ett separat förslag om kriminali sering. Dessutom ansåg vissa remissinstanser att det krävs ytterligare utforskning av kriminaliseringsmöjligheterna. Både bedömningen av preskriptionstiderna och definitionen av begreppet utländsk tjänsteman ägnades mycket liten uppmärksamhet i utlåtandena. Remissvaren var dock i huvudsak positiva också till dessa delar. I detta sammandrag av utlåtanden presenteras ett sammandrag av remissinstansernas allmänna ståndpunkterna i förhållande till arbetsgruppens betänkande, punkt för punkt.