Selvitys suomenruotsalaisen viittomakielen kokonaistilanteesta

Abstract

Suomen ensimmäinen viittomakielilaki (359/2015) tuli voimaan 1.5.2015, ja sen tarkoituksena on edistää viittomakieltä käyttävän kielellisten oikeuksien toteutumista. Viittomakielellä tarkoitetaan viittomakielilaissa sekä suomalaista että suomenruotsalaista viittomakieltä. Erityisesti suomenruotsalaista viittomakieltä osaavista opettajista ja tulkeista on puutetta, eikä kielen tutkimuksesta vastaavaa tahoa tällä hetkellä ole. Viittomakielilakia valmistellut työryhmä esitti syyskuussa 2014, että tehtäisiin erillinen selvitys suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien kokonaistilanteesta ja ennen kaikkea siitä, miten suomenruotsalaisen viittomakielen opetuksen, tutkimuksen ja tulkkien saatavuutta voitaisiin parantaa. Selvityksessä tuli myös tarkastella kysymystä siitä, millaiset edellytykset olisi kouluttaa suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkeja. Selvitys suomenruotsalaisesta viittomakielestä on tarpeellinen, sillä kieli on erityisen uhanalainen. Kielen on arvioitu katoavan noin 10 vuoden aikana, ellei mahdollisimman nopeasti ryhdytä toimenpiteisiin sen elvyttämiseksi. Elokuussa 2015 julkaistiin Finlandssvenska teckenspråkiga rf -yhdistyksen kartoitus suomenruotsalaisen viittomakielen tosiasiallisesta tilanteesta. Kartoituksen tulokset osoittivat, että tällä hetkellä on ainoastaan noin 90 kuuroa kielenkäyttäjää ja valtaosa heistä on yli 55-vuotiaita. Opetushallitus toteuttaa vuosina 2015–2016 jatkohanketta viittomakieltä käyttävien oppilaiden opetusjärjestelyistä. Tässä jatkohankkeessa keskitytään opetuksen hyviin käytäntöihin ja opetusmateriaaliin, ja siinä huomioidaan myös suomenruotsalainen viittomakieli. Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak suunnittelee tällä hetkellä suomenruotsalaisen viittomakielen kouluttajien koulutusta, joka mahdollistaisi myös tulkkien kouluttamisen tulevaisuudessa. Kouluttajakoulutushankkeessa kerätään tutkimustietoa ja luodaan muun muassa sanastoa. Tämä oikeusministeriön selvitys on valmisteltu yhteistyössä viittomakielen yhteistyöryhmän kanssa. Selvityksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on, että suomenruotsalaisen viittomakielen elvyttämisestä tarvittaisiin kokonaisvaltainen ohjelma.

Finlands första teckenspråkslag (359/2015) trädde i kraft den 1 maj 2015. Syftet med lagen är att främja förverkligandet av de språkliga rättigheterna för dem som använder teckenspråk. Med teckenspråk avses både det finska och det finlandssvenska teckenspråket.

Särskilt stor är bristen på lärare och tolkar som behärskar det finlandssvenska teckenspråket, och det finns inte heller någon instans som svarar för forskning i språket. Den arbetsgrupp som beredde teckenspråkslagen föreslog i september 2014 att man gör en särskild utredning om helhetssituationen för dem som använder det finlandssvenska teckenspråket och framför allt om hur tillgången till undervisning, forskning och tolkning på finlandssvenskt teckenspråk kan förbättras. Utredningen skulle också granska förutsättningarna för att utbilda teckenspråkstolkar med kunskaper i det finlandssvenska teckenspråket.

En utredning om det finlandssvenska teckenspråket är nödvändig, eftersom det är ett särskilt utrotningshotat språk. Om åtgärder för att stimulera det svenska teckenspråket i Finland inte vidtas så fort som möjligt, uppskattar man att det försvinner inom cirka 10 år. I augusti 2015 publicerade föreningen Finlandssvenska teckenspråkiga rf en kartläggning om den faktiska situationen för det finlandssvenska teckenspråket. Enligt resultatet finns det endast omkring 90 döva språkanvändare och majoriteten av dem är äldre än 55 år. Utbildningsstyrelsen genomför 2015–2016 ett fortsättningsprojekt om undervisningen för elever som använder teckenspråk. Projektet fokuserar på god praxis i undervisningen och på undervisningsmaterial, och i det beaktas också det finlandssvenska teckenspråket. Humanistiska yrkeshögskolan Humak planerar som bäst en utbildning för instruktörer i det finlandssvenska teckenspråket, vilket skulle göra det möjligt att i framtiden också utbilda tolkar. I projektet för att utbilda instruktörer samlar man in forskningsdata och skapar bland annat vokabulär.

Denna utredning har justitieministeriet gjort tillsammans med samarbetsgruppen för teckenspråksfrågor. Den viktigaste slutsatsen av utredningen är att det behövs ett övergripande program för att revitalisera det finlandssvenska teckenspråket.