Tutkintavankeuden vaihtoehdot ja järjestäminen

Abstract

Työryhmän tehtävänä oli selvittää tutkintavankeuden vaihtoehtoja ja arvioida mahdollisuuksia ottaa niitä käyttöön Suomessa. Lisäksi työryhmän tuli selvittää mahdollisuuksia tehostaa matkustuskiellon valvontaa ottamalla käyttöön matkustuskiellon sähköinen valvonta. Työryhmän tuli selvittää myös mahdollisuuksia siirtää tutkintavankien säilytysvastuu poliisilta Rikosseuraamuslaitokselle arvioimalla muun muassa mahdollisen tehtävien siirron edellyttämät resurssisiirrot tai lisämäärärahatarpeet. Työryhmä on tehnyt laajan kansainvälisen selvityksen tutkintavankeuden vaihtoehdoista Euroopan maissa. Työryhmä on selvittänyt myös, miten tutkintavankeja sijoitetaan poliisin säilytystiloihin muissa Pohjoismaissa. Työryhmä selvitti lisäksi nykyisten poliisivankiloiden soveltuvuutta tutkintavankien säilyttämiseen. Työryhmä ehdottaa, että pakkokeinolakiin lisätään tutkintavankeuden vaihtoehdoiksi säännökset tehostetusta matkustuskiellosta ja tutkinta-arestista. Tuomioistuin voisi määrätä rikoksesta epäillyn vangitsemisen tai vangittuna pitämisen sijasta teknisin välinein valvottuun tehostettuun matkustuskieltoon, jos matkustuskielto olisi riittämätön pakkokeino ja muut pakkokeinolaissa säädetyt edellytykset täyttyisivät. Tuomioistuin voisi vangitsemisen tai vangittuna pitämisen sijasta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun henkilön teknisin välinein valvottuun tutkinta-arestiin, jos pakkokeinolaissa säädetyt edellytykset täyttyisivät ja rangaistus olisi vähemmän kuin kaksi vuotta vankeutta. Edellytyksenä tehostetulle matkustuskiellolle ja tutkinta-arestille olisi muun muassa, että rikoksesta epäilty tai tuomittu sitoutuisi noudattamaan hänelle asetettuja määräyksiä ja velvollisuuksia ja että hänen henkilökohtaisten olosuhteidensa tai muiden vastaavien seikkojen perusteella niiden noudattamista voitaisiin pitää todennäköisenä. Työryhmän käsityksen mukaan tutkintavankien säilyttämisestä poliisin säilytystiloissa tulisi luopua kokonaan mahdollisimman pian, mutta viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Vastuu tutkintavankien säilyttämisestä ja tutkintavankeuden toimeenpanosta tulisi tehdä asteittain, koska vankiloissa ei ole tällä hetkellä tiloja 80 tutkintavangin asuttamiseen. Ensimmäisessä vaiheessa tutkintavankeuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aikaa, jonka tutkintavankia voitaisiin säilyttää poliisin ylläpitämässä säilytystilassa, lyhennettäisiin nykyisestä ja sijoittamisen edellytyksiä muutenkin tiukennettaisiin. Tutkintavankia ei saisi pitää poliisin säilytystilassa seitsemää vuorokautta pidempää aikaa, ellei siihen ole poikkeuksellisen painavaa, tutkintavangin turvallisuuteen tai erillään pitämiseen liittyvää syytä. Rikosseuraamuslaitoksen hallinnoiman tutkintavankilaosaston perustaminen poliisivankilan tilojen yhteyteen olisi yksi keino vähentää poliisin tiloissa säilytettävien tutkintavankien määrää. Selvityksen perusteella poliisin säilytystilat eivät useinkaan täytä tutkintavankien säilyttämiselle asetettuja vaatimuksia. Työryhmän ehdotus tutkintavankeuslain muuttamisesta lisäisi tutkintavankien päivittäistä määrää vankiloissa 25–30 tutkintavangilla. Nämä tutkintavangit voidaan sijoittaa Rikosseuraamuslaitoksen olemassa oleviin tiloihin. Jos tutkintavankiosaston perustaminen jonkin olemassa olevan tutkintavankilana toimivan vankilan alaisuuteen nähdään myöhemmin aiheelliseksi, osaston perustaminen ei edellytä lainsäädännön muuttamista, vaan se voidaan toteuttaa Rikosseuraamuslaitoksen ja Poliisihallituksen tekemällä sopimuksella. Työryhmän selvityksen mukaan osaston perustamisesta ei ole kuitenkaan saatavissa taloudellista säästöä vaan osaston perustaminen aiheuttaisi lisäkustannuksia. Näillä perusteilla työryhmä ei esitä tällaisen osaston perustamista. Työryhmässä on myös selvitetty mahdollisuuksia ottaa käyttöön vakuus uutena pakkokeinona Suomessa. Työryhmä ei tässä vaiheessa esitä vakuuden käyttöönottamista tutkintavankeuden vaihtoehtona perusteilla, joita on esitetty hallituksen esityksen yleisperusteluiden jaksossa 3.1.

Arbetsgruppen hade till uppgift att utreda olika alternativ till häktning och bedöma möjligheterna att införa dessa alternativ i Finland.

Därtill skulle arbetsgruppen utreda möjligheterna att effektivisera övervakningen av reseförbud genom att ta i bruk elektronisk övervakning av reseförbud. Arbetsgruppen skulle också utreda möjligheterna att överföra ansvaret för förvaringen av häktade från polisen till Brottspåföljdsmyndigheten genom att bedöma bl.a. de resursöverföringar och de behov av tilläggsanslag som överföringen av ansvaret skulle förutsätta.

Arbetsgruppen har gjort en omfattande internationell utredning om alternativ till häktning som används i olika europeiska länder.

Arbetsgruppen har också utrett på vilket sätt häktade placeras i polisens förvaringslokaler i de andra nordiska länderna. Arbetsgruppen utredde dessutom huruvida de nuvarande polisfängelserna skulle kunna lämpa sig för förvaring av häktade.

Arbetsgruppen föreslår att det i tvångsmedelslagen som alternativ till häktning tas in bestämmelser om förstärkt reseförbud och häktningsarrest. Domstolen ska kunna bestämma att den brottsmisstänkte i stället för häktning eller hållande i häkte meddelas övervakat förstärkt reseförbud vilket genomförs genom övervakning med tekniska anordningar, om det anses att ett reseförbud är ett otillräckligt tvångsmedel och om de förutsättningar som anges i tvångsmedelslagen uppfylls. Domstolen ska kunna bestämma att den som dömts till ett ovillkorligt fängelsestraff i stället för häktning eller hållande i häkte ska åläggas häktningsarrest vilket genomförs genom övervakning med tekniska anordningar, om de förutsättningar som anges i tvångsmedelslagen uppfylls och straffet är högst två år i fängelse. Meddelande av förstärkt reseförbud och häktningsarrest ska förutsätta bland annat att den brottsmisstänkte eller den dömde förbinder sig att iaktta de bestämmelser och skyldigheter som ålagts honom eller henne och att det med hänsyn till denna persons personliga förhållanden eller andra omständigheter kan anses sannolikt att bestämmelserna och skyldigheterna iakttas. Enligt arbetsgruppens åsikt bör man så snart som möjligt och senast år 2015 avstå från att förvara häktade i polisens förvaringslokaler.

Överföringen av ansvaret för förvaring av häktade och verkställighet av häktning bör genomföras stegvis, eftersom det i fängelserna för tillfället inte finns lokaler för 80 häktade. Det föreslås att man i första skedet ändrar häktningslagen så att den tid under vilken häktade får förvaras i polisens förvaringslokaler förkortas och att förutsättningarna för placering i en förvaringslokal också annars skärps. Den häktade ska inte få hållas i polisens förvaringslokaler längre än sju dygn, om det inte finns exceptionellt vägande skäl som hänför sig till den häktades säkerhet eller till att hålla den häktade avskild.

Ett sätt att minska förvaringen av häktade i polisen förvaringslokaler är att inrätta en häktningsavdelning som förvaltas av Brottspåföljdsmyndigheten i anslutning till polisfängelsets utrymmen. Enligt utredningen uppfyller polisens förvaringslokaler oftast inte kraven som ställts för förvaring av häktade. Om häktningslagen ändras på det föreslagna sättet skulle det dagliga antalet häktade i fängelserna öka med 25–30. Dessa skulle kunna placeras i rottspåföljdsmyndighetens nuvarande lokaler. Om det senare anses vara motiverat att inrätta en häktningsavdelning i anslutning till ett fängelse som används som häkte, kräver inrättandet av en sådan avdelning inte lagändringar utan detta kan genomföras genom ett avtal mellan Brottspåföljdsmyndigheten och Polisstyrelsen. Enligt arbetsgruppens utredning skulle inrättandet av en sådan avdelning inte medföra inbesparingar utan föranleda tilläggskostnader. På grund av detta föreslår arbetsgruppen inte att sådan avdelning ska inrättas.

Arbetsgruppen har också utrett möjligheter att införa ställande av säkerhet som ett nytt tvångsmedel i Finland. Arbetsgruppen föreslår inte i detta skede att ställande av säkerhet införs som alternativ till häktning. Detta motiveras i kapitel 3.1 i regeringspropositionens allmänna motivering.