"Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä". Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin

Abstract

Selvitystyön lähtökohtana on ollut tehdä näkyväksi vihapuheen ja häirinnän ilmenemistä yhteiskunnassa eri vähemmistöryhmien näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa vihapuheen ja häirinnän vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden turvallisuuden tunteeseen. Ilmiön tunnistamisen ja näkyvyyden lisäämisen kautta voidaan myös esittää keinoja siihen puuttumiseksi. Selvitys käynnistettiin keväällä 2015 oikeusministeriössä osana syrjinnän seurantajärjestelmää. Selvityksen kohderyhmänä ovat romanit, saamelaiset, vieraskieliset, ulkomaiden kansalaiset ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt, vammaiset henkilöt, uskonnollisiin vähemmistöihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Tiedonkeruu perustuu eri kanavia hyödyntäen tiedotettuun avoimeen kyselyyn (N 1 475) sekä kohderyhmä- (N 43) ja asiantuntijahaastatteluihin (N 13). Aineiston perusteella kuvataan ilmiötä ja kokemuksia, mutta ei tehdä yleistettäviä kohderyhmäkohtaisia johtopäätöksiä vihapuheen ja häirinnän yleisyydestä. Kohderyhmien kokeman häirinnän tai vihapuheen tapahtumapaikkoina korostuivat kadut, parkkipaikat, puistot ja muut julkiset paikat. Seuraavaksi yleisimmin sitä kohdattiin internetissä, julkisilla keskustelupalstoilla ja erityisesti Facebookissa. Kolmanneksi yleisimpiä tapahtumapaikkoja olivat kahvilat, ravintolat ja baarit ja neljänneksi yleisimpänä oli julkiset kulkuneuvot. Koko aineistoa tarkasteltaessa vihapuhe ja häirintä ovat vaikuttaneet vahvimmin yleiseen turvallisuuden tunteeseen (61 %) ja psyykkiseen terveyteen (52 %). Lähes kolmanneksella ne ovat vaikuttaneet myös viranomaisluottamukseen. Häirinnän ja vihapuheen ennaltaehkäisemiseksi ja puuttumiseksi on selvityksessä tunnistettusuosituksia päättäjille, julkiselle sektorille ja medialle.

Utgångspunkten för detta utredningsarbete har varit att synliggöra hur hatretorik och trakasserier visar sig i samhället ur olika minoritetsgruppers synvinkel. Målet var att producera information om vilka verkningar hatretorik och trakasserier har på känslan av trygghet hos personer som hör till olika minoritetsgrupper. Genom att identifiera och öka synligheten för fenomenet kan man också föreslå metoder för att ingripa i det. Utredningen inleddes våren 2015 vid justitieministeriet som en del av systemet med att följa upp diskriminering.

Målgrupp för utredningen är romer, samer, personer med främmande modersmål, utländska medborgare och personer med invandrarbakgrund, personer med funktionsnedsättning, personer som hör till religiösa minoriteter och sexual- och könsminoriteter. Insamlandet av informationen grundar sig på en öppen enkät (N 1475) om vilken har informerats i olika kanaler samt på intervjuer av personer i målgruppen (N 43) och av sakkunniga (N 13). Utgående från materialet beskrivs fenomenet och erfarenheterna, men inga generaliserande slutsatser dras per målgrupp om hur allmänt det är med hatretorik och trakasserier.

Som de främsta platserna där målgrupperna upplevt trakasserier eller hatfyllt tal betonades gator, parkeringsplatser, parker och andra offentliga platser. På andra plats kom Internet, offentliga diskussionsforum och i synnerhet Facebook. De tredje allmännaste platserna för dylika händelser var kaféer, restauranger och barer och fjärde allmännast var kollektivtrafiken.

När hela materialet granskas visar det sig att hatretorik och trakasserier har inverkat starkast på den allmänna känslan av trygghet (61 %) och psykisk hälsa (52 %). För nästan en tredjedel har de också påverkat förtroendet för myndigheterna.

För att förebygga och ingripa i trakasserier och hatretorik har rekommendationer fastställts för beslutsfattare, den offentliga sektorn och för medierna.