Suomalainen televisiotarjonta 2009
liikenne- ja viestintäministeriö
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-166-0
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-166-0
Tiivistelmä
Selvityksessä kuvataan kymmentä valtakunnallista, maanpäällisessä digiverkossa vapaasti saatavilla olevaa kanavaa, jotka ovat: TV1, TV2, FST5, Teema, MTV3, Subtv, Nelonen, JIM, Urheilukanava ja The Voice/TV Viisi.
Päätulokset ovat: 1) Vuonna 2009 kymmenen tv-kanavan ohjelmatarjonta oli keskimäärin 1 046 viikkotuntia eli miltei 149 ohjelmatuntia vuorokaudessa. Kanavien ohjelma- ja muu tarjonta (kuten uutisikkunat, chatit ja mobiilipelit) muodostivat yhteensä yli 1 550 viikkotuntia eli yli 220 tuntia päivittäin.
2) Valtakunnallisen tv-tarjonnan suurimmat yksittäiset ohjelmatyypit olivat 29 prosentin osuudella asiaohjelmat, neljänneksen osuudella viihde ja 15 prosentin osuudella ulkomainen fiktio. Merkittäviä ohjelmatyyppejä olivat myös urheilu 11 prosentin osuudella ja lastenohjelmat yhdeksän prosentin osuudella tarjonnasta. Viihteen suurta osuutta selittää osin musiikkiviihteeseen erikoistunut kanava The Voice/TV Viisi.
3) Vuonna 2009 kymmenen kanavan yhteenlasketusta ohjelmistosta vain 35 prosenttia oli kotimaista tuotantoa. Kotimainen tarjonta oli laskenut huomattavasti vuodesta 2008. Suomalaista tarjontaa löytyi kuitenkin käytännössä kaikista ohjelmatyypeistä, mutta määrällisesti eniten viihteestä ja urheilusta, kun laskusta on otettu pois The Voice/TV Viiden ja Urheilukanavan tarjonta.
4) Suomalainen kymmenen kanavan tv-järjestelmä rakentuu yhdistelmästä erikoistuneita ja yleiskanavia, joiden profiilit asettuvat laveasti faktapainotteisen ja viihdepainotteisen tarjonnan kentälle. Tarjonnaltaan faktapainotteisimpina kanavina näyttäytyivät JIM ja Teema. Niitä seurasivat järjestyksessä laajan tarjonnan kanavat TV1, FST5, MTV3, TV2 ja Nelonen. Viihteellisintä ohjelmatarjonta oli erikoistuneella Urheilukanavalla.
5) Suomalaisten tv-kanavien tarjonta oli kokonaisuutena ohjelmatyyppivalikoimaltaan hyvin monipuolista. Julkisen palvelun tarjonta oli kokonaisuutena yhtä monipuolista kuin monipuolisimman kanavan, TV2:n tarjonta. Suomalainen televisiotarjonta ei myöskään keskity dramaattisesti tiettyihin ohjelmatyyppeihin, vaikka keskittyminen onkin lievästi lisääntynyt.
Päätulokset ovat: 1) Vuonna 2009 kymmenen tv-kanavan ohjelmatarjonta oli keskimäärin 1 046 viikkotuntia eli miltei 149 ohjelmatuntia vuorokaudessa. Kanavien ohjelma- ja muu tarjonta (kuten uutisikkunat, chatit ja mobiilipelit) muodostivat yhteensä yli 1 550 viikkotuntia eli yli 220 tuntia päivittäin.
2) Valtakunnallisen tv-tarjonnan suurimmat yksittäiset ohjelmatyypit olivat 29 prosentin osuudella asiaohjelmat, neljänneksen osuudella viihde ja 15 prosentin osuudella ulkomainen fiktio. Merkittäviä ohjelmatyyppejä olivat myös urheilu 11 prosentin osuudella ja lastenohjelmat yhdeksän prosentin osuudella tarjonnasta. Viihteen suurta osuutta selittää osin musiikkiviihteeseen erikoistunut kanava The Voice/TV Viisi.
3) Vuonna 2009 kymmenen kanavan yhteenlasketusta ohjelmistosta vain 35 prosenttia oli kotimaista tuotantoa. Kotimainen tarjonta oli laskenut huomattavasti vuodesta 2008. Suomalaista tarjontaa löytyi kuitenkin käytännössä kaikista ohjelmatyypeistä, mutta määrällisesti eniten viihteestä ja urheilusta, kun laskusta on otettu pois The Voice/TV Viiden ja Urheilukanavan tarjonta.
4) Suomalainen kymmenen kanavan tv-järjestelmä rakentuu yhdistelmästä erikoistuneita ja yleiskanavia, joiden profiilit asettuvat laveasti faktapainotteisen ja viihdepainotteisen tarjonnan kentälle. Tarjonnaltaan faktapainotteisimpina kanavina näyttäytyivät JIM ja Teema. Niitä seurasivat järjestyksessä laajan tarjonnan kanavat TV1, FST5, MTV3, TV2 ja Nelonen. Viihteellisintä ohjelmatarjonta oli erikoistuneella Urheilukanavalla.
5) Suomalaisten tv-kanavien tarjonta oli kokonaisuutena ohjelmatyyppivalikoimaltaan hyvin monipuolista. Julkisen palvelun tarjonta oli kokonaisuutena yhtä monipuolista kuin monipuolisimman kanavan, TV2:n tarjonta. Suomalainen televisiotarjonta ei myöskään keskity dramaattisesti tiettyihin ohjelmatyyppeihin, vaikka keskittyminen onkin lievästi lisääntynyt.