Luovien sisältöjen luvaton verkkojakelu : Lainsäädännölliset keinot
opetus- ja kulttuuriministeriö
20.08.2009
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:21
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-756-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-756-7
Tiivistelmä
Syksyllä 2008 käytiin Arne Wessbergin johdolla toimialakeskustelut, joiden tarkoituksena oli etsiä keinoja luovien sisältöjen sähköisen kaupankäynnin edistämiseen ja luvattoman verkkojakelun vähentämiseen. Keskusteluihin osallistui elokuva-, musiikki- ja pelialan edustajia, internet-palvelun tarjoajia, sisältöliiketoimintaa harjoittavia yrityksiä sekä viranomaisia.
Puheenjohtaja Wessberg totesi raportissaan, että toimialoilta löytyy selvästi halukkuutta investoida luovilla sisällöillä käytävään sähköiseen kauppaan ja kehittää luovien sisältöjen tarjontaa, jos edellytykset kannattavalle liiketoiminnalle ovat olemassa. Luoville sisällöille on kysyntää. Puheenjohtaja Wessberg ehdotti mukana olleille ministeriöille, että nykylainsäädännön toimivuuden arviointi tehtäisiin loppuun ja valmisteltaisiin sellaiset mahdollisesti tarvittavat lainmuutokset, joilla voidaan tukea toimia luvattoman verkkojakelun vähentämiseksi.
Toimialakeskustelujen jatkotoimena opetusministeriö asetti luovien sisältöjen luvattoman verkkojakelun vähentämiseen tähtääviä lainsäädännöllisiä keinoja kartoittavan ja valmistelevan työryhmän.
Työryhmän työssä on arvioitu nykyisen lainsäädännön toimivuutta. Työryhmä on todennut, että nykyisessä lainsäädännössä säädetyt oikeussuojakeinot ovat toimivia. Lainsäädäntö mahdollistaa luvattomaan verkkojakeluun puuttumisen. Riippuu pitkälti oikeudenhaltijoiden resursseista ja tarkoituksenmukaisuusarvioinneista, miten ja missä määrin luvattomaan verkkojakeluun puututaan. Tammikuun alusta 2006 voimaan tulleet säännökset ovat olleet voimassa varsin lyhyen aikaa. Säännösten toimivuutta on syytä edelleen seurata.
Työryhmä on tuonut muistiossaan esiin uutena keinona ilmoitusmenettelyn, jolla luvatonta verkkojakelua voitaisiin vähentää poliisitutkinnalle ja tuomioistuinkäsittelylle vaihtoehtoisella ja pehmeämmällä tavalla. Se, onko ilmoitusmenettely tarpeellinen ja onko syitä toteuttaa se työryhmän kuvaamalla tavalla, edellyttää tarkkaa harkintaa ja punnintaa yhteiskunnassa vallitsevien eri oikeushyvien välillä (tekijänoikeus - yksityiselämän suoja - viestinnän luottamuksellisuus). Tätä punnintaa on tehtävä edelleen asian mahdollisessa jatkovalmistelussa.
Puheenjohtaja Wessberg totesi raportissaan, että toimialoilta löytyy selvästi halukkuutta investoida luovilla sisällöillä käytävään sähköiseen kauppaan ja kehittää luovien sisältöjen tarjontaa, jos edellytykset kannattavalle liiketoiminnalle ovat olemassa. Luoville sisällöille on kysyntää. Puheenjohtaja Wessberg ehdotti mukana olleille ministeriöille, että nykylainsäädännön toimivuuden arviointi tehtäisiin loppuun ja valmisteltaisiin sellaiset mahdollisesti tarvittavat lainmuutokset, joilla voidaan tukea toimia luvattoman verkkojakelun vähentämiseksi.
Toimialakeskustelujen jatkotoimena opetusministeriö asetti luovien sisältöjen luvattoman verkkojakelun vähentämiseen tähtääviä lainsäädännöllisiä keinoja kartoittavan ja valmistelevan työryhmän.
Työryhmän työssä on arvioitu nykyisen lainsäädännön toimivuutta. Työryhmä on todennut, että nykyisessä lainsäädännössä säädetyt oikeussuojakeinot ovat toimivia. Lainsäädäntö mahdollistaa luvattomaan verkkojakeluun puuttumisen. Riippuu pitkälti oikeudenhaltijoiden resursseista ja tarkoituksenmukaisuusarvioinneista, miten ja missä määrin luvattomaan verkkojakeluun puututaan. Tammikuun alusta 2006 voimaan tulleet säännökset ovat olleet voimassa varsin lyhyen aikaa. Säännösten toimivuutta on syytä edelleen seurata.
Työryhmä on tuonut muistiossaan esiin uutena keinona ilmoitusmenettelyn, jolla luvatonta verkkojakelua voitaisiin vähentää poliisitutkinnalle ja tuomioistuinkäsittelylle vaihtoehtoisella ja pehmeämmällä tavalla. Se, onko ilmoitusmenettely tarpeellinen ja onko syitä toteuttaa se työryhmän kuvaamalla tavalla, edellyttää tarkkaa harkintaa ja punnintaa yhteiskunnassa vallitsevien eri oikeushyvien välillä (tekijänoikeus - yksityiselämän suoja - viestinnän luottamuksellisuus). Tätä punnintaa on tehtävä edelleen asian mahdollisessa jatkovalmistelussa.