Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla
Puuska, Hanna-Mari; Miettinen, Marita (2008)
opetus- ja kulttuuriministeriö
2008
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2008:33
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-566-2Tiivistelmä
Raportissa esitellään ”Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla” -tutkimushankkeen tuloksia. Tieteenalojen julkaisutoiminta on jaettu raportissa viiteen teema-alueeseen: 1) erilaisten julkaisumuotojen tyypillisyys ja asema, 2) yhteisjulkaisukäytännöt, 3) julkaisujen edellyttämä työmäärä ja julkaisutuottavuus, 4) julkaisujen laadun ominaisuudet ja mittarit sekä 5) julkaisutoimintaan vaikuttavat tekijät yksilötasolla. Raportissa analysoidaan julkaisukäytäntöjen eroja viiden päätieteenalan välillä: luonnontieteet (ml. maa- ja metsätaloustieteet), lääketieteet, tekniikka, yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet. Lisäksi tarkastellaan päätieteenalojen sisäistä vaihtelua ja nostetaan esille joitakin julkaisutoiminnaltaan poikkeuksellisia tieteenaloja. Analyysi perustuu empiirisiin aineistoihin. Hankkeessa kerättiin julkaisu- ja henkilöstötietoja kolmesta suomalaisesta yliopistosta vuosilta 1998–2005 sekä tehtiin 44 professorihaastattelua yhteensä yhdeksässä yliopistossa.
Analyysi osoittaa merkittäviä eroja päätieteenalojen välillä kaikilla julkaisemisen osa-alueilla. Lääketieteet ovat melko yhtenäisiä julkaisutoiminnassaan, mutta muiden päätieteenalojen sisällä tutkimusalojen välillä on huomattavia eroja. Kaikille tieteenaloille on yhteistä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistujen referoitujen artikkelien korkea arvostus tiedeyhteisön sisällä ja kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun osallistuminen niiden avulla. Referee-artikkelit nousevat esille erityisesti lääketieteissä sekä perusluonnontieteissä, joissa julkaiseminen painottuu lähes yksinomaan kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin. Näillä aloilla tutkimuksen ensisijainen yleisö on kansainvälinen tiedeyhteisö.
Muilla kuin lääke- ja luonnontieteiden aloilla julkaiseminen on monimuotoista ja referee-lehtien lisäksi muut julkaisukanavat ovat tärkeitä. Yhteis-kunta- ja humanistisissa tieteissä tuotetaan edelleen eniten kirjoja ja kokoomateoksia. Tekniikan aloilla konferenssijulkaisut ovat tyypillisimpiä. Yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä sekä muutamilla kansallisesti orientoituneilla tekniikan ja luonnontieteiden aloilla tavoitellaan usein tutkimuksen yhteiskunnallista hyödynnettävyyttä ja tutkimuksella on monia yleisöjä. Näillä tieteenaloilla myös ei-tieteelliset julkaisut ovat tyypillisiä. Tekniikan alat jakautuvat joko kotimaiseen tai kansainväliseen julkaisemiseen sen mukaan, onko tutkimusala lähellä kansainvälistä teollisuutta vai kotimaisia toimijoita, teollisuusyrityksiä ja julkista hallintoa.
Tieteenalaryhmien välillä on huomattavia eroja myös yhteisjulkaisukäytännöissä. Useimmilla luonnontieteiden, lääketieteiden ja tekniikan aloilla lähes kaikki julkaisut ovat yhteisjulkaisuja. Kirjoittajaryhmän koko on näillä aloilla suuri, sillä koeasetelmat tai erilaisten asiantuntijoiden tarve edellyttävät isoja tutkimusryhmiä. Yhteiskuntatieteissä yksin kirjoittaminen on vielä hyvin yleistä, joskin yhteisjulkaisujen osuus on kasvanut vuosina. Humanistisissa tieteissä yhteisjulkaiseminen on edelleen harvinaista, vaikka tutkimusta tehdäänkin entistä enemmän ryhmissä.
Arviot julkaisujen viemästä työmäärästä vaihtelevat kaikilla aloilla suuresti. Työmäärän arviointi on vaikeaa, sillä julkaisuja tehdään aina muun työn rinnalla ja niihin käytettyä aikaa on hankala erottaa. Kovissa luonnon- ja lääketieteissä aineistonkeruu ja koejärjestelyt vievät suurimman osan tutkimukseen käytettävästä ajasta, eikä kirjoitustyö vie välttämättä paljon aikaa. Pehmeissä yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä kirjoittaminen itsessään on olennainen osa tutkimusprosessia ja siihen käytetään aikaa. Julkaisutuottavuudessa on eroja päätieteenalojen välillä. Huomattavaa vaihtelua julkaisutuottavuudessa tulee esille kuitenkin myös päätieteenalojen sisällä, ja eroja on jopa samaa tutkimus- tai tieteenalaa edustavien laitosten välillä.
Tutkimuksen laatuun liitettävissä ominaisuuksissa ei ole systemaattisia eroja päätieteenalojen välillä. Kaikilla päätieteenaloilla laadukkaan tutkimuksen ominaisuuksia ovat muun muassa uutuusarvo, aineistojen hyvyys ja riittävyys, menetelmien hallinta ja väitteiden asianmukainen perusteleminen. Laadukkaan julkaisun ominaisuutena korostuu, että se on julkaistu hyvässä lehdessä tai muulla laadukkaaksi tunnetulla julkaisufoorumilla. Kuitenkin myös muilla julkaisufoorumeilla julkaistaan laadukkaita tutkimuksia, ja parhaat lehdet eivät välttämättä aina tavoita haluttua kohdeyleisöä. Viittausmäärät kuvaavat useilla aloilla jossain määrin julkaisun tasoa, ja ne, kuten lehtien impaktifaktoritkin ovat tunnetuimpia luonnon- ja lääketieteiden aloilla. Sekä viittausindikaattoreiden että impaktifaktoreiden käyttöön liittyy kuitenkin paljon ongelmia.
Tieteenalaerojen lisäksi myös tutkijoiden välillä on huomattavia eroja julkaisutuottavuudessa. Professorit ovat keskimäärin tuotteliaimpia kaikilla tieteenaloilla, mutta myös näiden joukossa on paljon vähän tai ei lainkaan julkaisevia sekä muutamia huipputuotteliaita yksilöitä. Miehet julkaisevat huomattavasti enemmän kuin naiset. Analyysi antaa myös viitteitä siitä, että julkaisutuottavuus olisi henkilötyövuosiin suhteutettuna hienoisessa laskussa.
Analyysi osoittaa merkittäviä eroja päätieteenalojen välillä kaikilla julkaisemisen osa-alueilla. Lääketieteet ovat melko yhtenäisiä julkaisutoiminnassaan, mutta muiden päätieteenalojen sisällä tutkimusalojen välillä on huomattavia eroja. Kaikille tieteenaloille on yhteistä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistujen referoitujen artikkelien korkea arvostus tiedeyhteisön sisällä ja kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun osallistuminen niiden avulla. Referee-artikkelit nousevat esille erityisesti lääketieteissä sekä perusluonnontieteissä, joissa julkaiseminen painottuu lähes yksinomaan kansainvälisiin tieteellisiin lehtiin. Näillä aloilla tutkimuksen ensisijainen yleisö on kansainvälinen tiedeyhteisö.
Muilla kuin lääke- ja luonnontieteiden aloilla julkaiseminen on monimuotoista ja referee-lehtien lisäksi muut julkaisukanavat ovat tärkeitä. Yhteis-kunta- ja humanistisissa tieteissä tuotetaan edelleen eniten kirjoja ja kokoomateoksia. Tekniikan aloilla konferenssijulkaisut ovat tyypillisimpiä. Yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä sekä muutamilla kansallisesti orientoituneilla tekniikan ja luonnontieteiden aloilla tavoitellaan usein tutkimuksen yhteiskunnallista hyödynnettävyyttä ja tutkimuksella on monia yleisöjä. Näillä tieteenaloilla myös ei-tieteelliset julkaisut ovat tyypillisiä. Tekniikan alat jakautuvat joko kotimaiseen tai kansainväliseen julkaisemiseen sen mukaan, onko tutkimusala lähellä kansainvälistä teollisuutta vai kotimaisia toimijoita, teollisuusyrityksiä ja julkista hallintoa.
Tieteenalaryhmien välillä on huomattavia eroja myös yhteisjulkaisukäytännöissä. Useimmilla luonnontieteiden, lääketieteiden ja tekniikan aloilla lähes kaikki julkaisut ovat yhteisjulkaisuja. Kirjoittajaryhmän koko on näillä aloilla suuri, sillä koeasetelmat tai erilaisten asiantuntijoiden tarve edellyttävät isoja tutkimusryhmiä. Yhteiskuntatieteissä yksin kirjoittaminen on vielä hyvin yleistä, joskin yhteisjulkaisujen osuus on kasvanut vuosina. Humanistisissa tieteissä yhteisjulkaiseminen on edelleen harvinaista, vaikka tutkimusta tehdäänkin entistä enemmän ryhmissä.
Arviot julkaisujen viemästä työmäärästä vaihtelevat kaikilla aloilla suuresti. Työmäärän arviointi on vaikeaa, sillä julkaisuja tehdään aina muun työn rinnalla ja niihin käytettyä aikaa on hankala erottaa. Kovissa luonnon- ja lääketieteissä aineistonkeruu ja koejärjestelyt vievät suurimman osan tutkimukseen käytettävästä ajasta, eikä kirjoitustyö vie välttämättä paljon aikaa. Pehmeissä yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä kirjoittaminen itsessään on olennainen osa tutkimusprosessia ja siihen käytetään aikaa. Julkaisutuottavuudessa on eroja päätieteenalojen välillä. Huomattavaa vaihtelua julkaisutuottavuudessa tulee esille kuitenkin myös päätieteenalojen sisällä, ja eroja on jopa samaa tutkimus- tai tieteenalaa edustavien laitosten välillä.
Tutkimuksen laatuun liitettävissä ominaisuuksissa ei ole systemaattisia eroja päätieteenalojen välillä. Kaikilla päätieteenaloilla laadukkaan tutkimuksen ominaisuuksia ovat muun muassa uutuusarvo, aineistojen hyvyys ja riittävyys, menetelmien hallinta ja väitteiden asianmukainen perusteleminen. Laadukkaan julkaisun ominaisuutena korostuu, että se on julkaistu hyvässä lehdessä tai muulla laadukkaaksi tunnetulla julkaisufoorumilla. Kuitenkin myös muilla julkaisufoorumeilla julkaistaan laadukkaita tutkimuksia, ja parhaat lehdet eivät välttämättä aina tavoita haluttua kohdeyleisöä. Viittausmäärät kuvaavat useilla aloilla jossain määrin julkaisun tasoa, ja ne, kuten lehtien impaktifaktoritkin ovat tunnetuimpia luonnon- ja lääketieteiden aloilla. Sekä viittausindikaattoreiden että impaktifaktoreiden käyttöön liittyy kuitenkin paljon ongelmia.
Tieteenalaerojen lisäksi myös tutkijoiden välillä on huomattavia eroja julkaisutuottavuudessa. Professorit ovat keskimäärin tuotteliaimpia kaikilla tieteenaloilla, mutta myös näiden joukossa on paljon vähän tai ei lainkaan julkaisevia sekä muutamia huipputuotteliaita yksilöitä. Miehet julkaisevat huomattavasti enemmän kuin naiset. Analyysi antaa myös viitteitä siitä, että julkaisutuottavuus olisi henkilötyövuosiin suhteutettuna hienoisessa laskussa.