Maahanmuutto- ja innovaatiopolitiikat kansainvälisessä osaajakilpailussa : Tarkastelussa Suomi, Irlanti, Iso-Britannia, Kanada, Saksa ja Yhdysvallat
Noki, Susanna; Kovanen, Katariina (2008)
opetus- ja kulttuuriministeriö
2008
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2008:19
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-532-7Tiivistelmä
Selvitystyössä kartoitetaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden kansainvälistä liikkuvuutta ohjaavia säädöksiä ja käytäntöjä. Työssä tarkastellaan viiden maan – Irlanti, Iso-Britannia, Kanada, Saksa ja Yhdysvallat – tiede- ja innovaatiopoliittisia ja maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä, joiden avulla ne ovat pyrkineet houkuttelemaan erityisesti tutkimus- ja kehitystyössä työskenteleviä korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Aktiivisella korkeasti koulutettujen osaajien työperäisellä maahanmuutolla on pyritty vastaamaan yleisempiin työvoimatarpeisiin sekä täydentämään erityisiä osaamisvajeita. Selvitystyön tavoitteena on nostaa esiin käytäntöjä, joita voidaan hyödyntää, kun pohditaan Suomen mahdollisuuksia houkutella osaavaa työvoimaa kansainvälisiltä työmarkkinoilta. Systemaattiset maatarkastelut perustuvat vuosien 2005–2006 tilanteeseen, minkä jälkeen tapahtuneita muutoksia on huomioitu lähinnä Suomen osalta.
Keskeisimpiä keinoja osaajien maahanmuuton edistämiseksi ovat olleet erilaiset maahanmuuttokäytäntöihin liittyvät uudistukset, joiden myötä korkeasti koulutettujen maahanmuutosta on tehty muita maahanmuuttajaryhmiä helpompaa ja nopeampaa. Keinoina eri maat ovat käyttäneet erilaisia osaajaohjelmia ja pistejärjestelmiä. Erityisesti julkisen t&k-sektorin työntekijöitä on lisäksi houkuteltu erilaisin tiede- ja innovaatiopoliittisin toimin, kuten tutkijanuran eri vaiheissa oleville ulkomaalaisille tutkijoille suunnatuin apurahaohjelmin ja avaamalla kansallista tutkimusjärjestelmää.
Selvitystyössä on kartoitettu myös Suomen nykyisiä maahanmuuttopoliittisia ja tiede- ja innovaatiopoliittisia toimia, jotka vaikuttavat maan kykyyn houkutella ulkomaalaisia osaajia. Maatarkastelujen pohjalta on tehty toimenpide-ehdotuksia Suomen vetovoimaisuuden ja houkuttelevuuden parantamiseksi. Keskeisimmät ehdotukset ovat seuraavat:
- Työperäisen maahanmuuton organisoinnissa tulisi ottaa huomioon työ- ja elinkeinoelämän rooli ja asiantuntemus entistä voimakkaammin.
- Suomessa tulisi tukea laaja-alaisesti koulutus- ja tutkimusjärjestelmän korkeaa tasoa ja sen kansainvälisyyttä sekä panostaa erityisesti vahvoihin osaamisaloihin. Tämä houkuttelee yleisellä tasolla myös ulkomaalaisia osaajia.
- Suomen tulisi räätälöidä ulkomaalaisille tutkijanuran eri vaiheissa oleville tutkijoille houkuttelevia pidempikestoisia rahoituskäytäntöjä ja -ohjelmia
- Suomen tulisi tarpeellisilta osin avata kansallista korkeakoulujärjestelmää ja kehittää kannustimia sekä kotimaisille että ulkomaalaisille t&k-työntekijöille. Erityisesti tutkijanuran houkuttelevuuden parantaminen on keskeinen keino turvata tarvittavien työntekijöiden saatavuus myös tulevaisuudessa.
- Suomelle tulisi luoda erityinen osaajaohjelma korkeasti koulutetun työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi.
- Tiede- ja innovaatiopoliittisten ja maahanmuuttopoliittisten toimien lisäksi eri viranomaistahojen ulkomaalaisille osaajatyöntekijöille kohdentamaa tiedottamista tulisi kehittää.
Suoranaisesti osaajien houkuttelemiseen liittyvien toimien lisäksi hallituksen tulisi ottaa aktiivinen rooli työperäisen maahanmuuton edistämisessä ja koordinoida nykyistä voimakkaammin eri viranomaistahojen toimintaa. Mikäli Suomeen halutaan lisää ulkomaalaisia korkeasti koulutettuja työntekijöitä, tulisi yleisestä maahanmuuttopolitiikan linjaamisesta siirtyä työperäisen maahanmuuton strategian luomiseen ja toteuttamiseen. Strategian valmistelutyöhön osallistuisivat työ- ja elinkeinoministeriö, sisäasiainministeriö sekä opetusministeriö.
Keskeisimpiä keinoja osaajien maahanmuuton edistämiseksi ovat olleet erilaiset maahanmuuttokäytäntöihin liittyvät uudistukset, joiden myötä korkeasti koulutettujen maahanmuutosta on tehty muita maahanmuuttajaryhmiä helpompaa ja nopeampaa. Keinoina eri maat ovat käyttäneet erilaisia osaajaohjelmia ja pistejärjestelmiä. Erityisesti julkisen t&k-sektorin työntekijöitä on lisäksi houkuteltu erilaisin tiede- ja innovaatiopoliittisin toimin, kuten tutkijanuran eri vaiheissa oleville ulkomaalaisille tutkijoille suunnatuin apurahaohjelmin ja avaamalla kansallista tutkimusjärjestelmää.
Selvitystyössä on kartoitettu myös Suomen nykyisiä maahanmuuttopoliittisia ja tiede- ja innovaatiopoliittisia toimia, jotka vaikuttavat maan kykyyn houkutella ulkomaalaisia osaajia. Maatarkastelujen pohjalta on tehty toimenpide-ehdotuksia Suomen vetovoimaisuuden ja houkuttelevuuden parantamiseksi. Keskeisimmät ehdotukset ovat seuraavat:
- Työperäisen maahanmuuton organisoinnissa tulisi ottaa huomioon työ- ja elinkeinoelämän rooli ja asiantuntemus entistä voimakkaammin.
- Suomessa tulisi tukea laaja-alaisesti koulutus- ja tutkimusjärjestelmän korkeaa tasoa ja sen kansainvälisyyttä sekä panostaa erityisesti vahvoihin osaamisaloihin. Tämä houkuttelee yleisellä tasolla myös ulkomaalaisia osaajia.
- Suomen tulisi räätälöidä ulkomaalaisille tutkijanuran eri vaiheissa oleville tutkijoille houkuttelevia pidempikestoisia rahoituskäytäntöjä ja -ohjelmia
- Suomen tulisi tarpeellisilta osin avata kansallista korkeakoulujärjestelmää ja kehittää kannustimia sekä kotimaisille että ulkomaalaisille t&k-työntekijöille. Erityisesti tutkijanuran houkuttelevuuden parantaminen on keskeinen keino turvata tarvittavien työntekijöiden saatavuus myös tulevaisuudessa.
- Suomelle tulisi luoda erityinen osaajaohjelma korkeasti koulutetun työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi.
- Tiede- ja innovaatiopoliittisten ja maahanmuuttopoliittisten toimien lisäksi eri viranomaistahojen ulkomaalaisille osaajatyöntekijöille kohdentamaa tiedottamista tulisi kehittää.
Suoranaisesti osaajien houkuttelemiseen liittyvien toimien lisäksi hallituksen tulisi ottaa aktiivinen rooli työperäisen maahanmuuton edistämisessä ja koordinoida nykyistä voimakkaammin eri viranomaistahojen toimintaa. Mikäli Suomeen halutaan lisää ulkomaalaisia korkeasti koulutettuja työntekijöitä, tulisi yleisestä maahanmuuttopolitiikan linjaamisesta siirtyä työperäisen maahanmuuton strategian luomiseen ja toteuttamiseen. Strategian valmistelutyöhön osallistuisivat työ- ja elinkeinoministeriö, sisäasiainministeriö sekä opetusministeriö.