Turvallisuutta harvassa: Tilanneraportti turvallisuudesta harvaan asutuilla alueilla
sisäministeriö
07.04.2014
Julkaisusarja:
Sisäministeriön julkaisu 6/2014
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-491-948-7
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-491-948-7
Tiivistelmä
Turvallisuutta harvaan asutuilla alueilla käsittelevän raportin valmistelusta on päätetty valtioneuvoston periaatepäätöksessä sisäisen turvallisuuden ohjelmasta (VNP 14.6.2012). Sen sisällön kokoamisesta vastaa sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristö. Raportin valmisteluun ovat osallistuneet sisäministeriön poliisi-, pelastus- ja raja-osaston edustajat, Suomen Kuntaliitto, kylätoiminnan edustajat, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja Suomen Punainen Risti.
Tähän raporttiin on koottu tietoa harvaan asuttujen alueiden turvallisuustilanteesta, turvallisuuspalveluista ja koetusta turvallisuudesta käyttäen lähteinä olemassa olevaa viranomais- ja muuta tietoa. Perinteisten turvallisuusviranomaisten toiminnan lisäksi raporttiin on liitetty tietoja järjestöjen turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävästä toiminnasta. Raportin tavoitteena on tarkastella turvallisuutta kansalaisen, palvelujen käyttäjän näkökulmasta eikä palveluja tuottavan viranomaisen näkökulmasta.
Raportin lopussa esitetään seitsemän suositusta, joiden toimeenpanolla turvallisuutta harvaan asutuilla alueilla voidaan lisätä. Suositukset ovat 1. viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön lisääminen, 2. sopimuspalokuntien henkilöresurssien turvaaminen, 3.arjen turvaa kunnissa -toimintamallin käyttöönotto, 4.kylien turvallisuustyön lisääminen ja tukeminen, 5.sähkökatkoihin varautuminen, 6. asukkaiden omaehtoisen varautumisen vahvistaminen, 7. mittariston kehittäminen seurannan tueksi.
Liitteessä 2 on esitetty, miten edellisessä, vuonna 2009 julkaistussa raportissa esitetyt suositukset harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden parantamiseksi ovat toteutuneet.
Tähän raporttiin on koottu tietoa harvaan asuttujen alueiden turvallisuustilanteesta, turvallisuuspalveluista ja koetusta turvallisuudesta käyttäen lähteinä olemassa olevaa viranomais- ja muuta tietoa. Perinteisten turvallisuusviranomaisten toiminnan lisäksi raporttiin on liitetty tietoja järjestöjen turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävästä toiminnasta. Raportin tavoitteena on tarkastella turvallisuutta kansalaisen, palvelujen käyttäjän näkökulmasta eikä palveluja tuottavan viranomaisen näkökulmasta.
Raportin lopussa esitetään seitsemän suositusta, joiden toimeenpanolla turvallisuutta harvaan asutuilla alueilla voidaan lisätä. Suositukset ovat 1. viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön lisääminen, 2. sopimuspalokuntien henkilöresurssien turvaaminen, 3.arjen turvaa kunnissa -toimintamallin käyttöönotto, 4.kylien turvallisuustyön lisääminen ja tukeminen, 5.sähkökatkoihin varautuminen, 6. asukkaiden omaehtoisen varautumisen vahvistaminen, 7. mittariston kehittäminen seurannan tueksi.
Liitteessä 2 on esitetty, miten edellisessä, vuonna 2009 julkaistussa raportissa esitetyt suositukset harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden parantamiseksi ovat toteutuneet.