Ekotehokkaat vyöhykkeet. Näkökulmia ekotehokkuuden edistämiseen suomalaisilla kasvuvyöhykkeillä

Abstract

Hyviin liikenneyhteyksiin tukeutuvat kasvuvyöhykkeet ovat viime vuosina kasvattaneet merkitystään niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Vyöhykkeet ovat osa Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvassa hahmoteltua monikeskuksista ja verkottuvaa aluerakennetta. Vyöhykkeet linkittävät kaupunkiseutuja vaikutusalueineen toisiinsa sekä suuntaavat ja edistävät yhteistyötä ja työnjakoa. Vyöhykkeisiin tukeutuvan yhteistyön ja suunnittelun avulla voidaan monin tavoin vahvistaa alueiden toimintaedellytyksiä ja vetovoimaa. Varsinkin Etelä-Suomessa niiden edistämiseen liittyy jo nyt paljon aktiivista toimintaa. Selvityksessä arvioidaan kasvuvyöhykkeiden kehittämistarpeita -ja mahdollisuuksia ympäristön kestävyyden näkökulmasta. Esimerkkialueina ovat Suomen kasvukäytävä (Helsinki-Hämeenlinna-Tampere) ja Pohjoinen kasvuvyöhyke (Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari). Selvityksessä tarkastellaan ekotehokkuuden käsitettä alueellisen suunnittelun ja aluerakenteen ohjaamisen yhteydessä, ja tunnistetaan käsitteen keskeisiä sisältöjä ja merkityksiä kasvuvyöhykkeiden näkökulmasta. Lisäksi selvityksessä tunnistetaan niitä käytännön tekijöitä, miten kasvuvyöhykkeillä ja niiden kokonaisvaltaisella suunnittelulla on edistetty ja voitaisiin edistää aluerakenteen ekotehokkuutta ja olemassa olevan infrastruktuurin ja rakennetun ympäristön tehokkaampaa käyttöä