Ortopedian ja traumatologian järjestämistä koskevat periaatteet 2020-luvulla : Selvityshenkilöiden raportti
Virolainen, Petri; Pesola, Maija (2017)
sosiaali- ja terveysministeriö
2017
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 2017:7
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3857-1Tiivistelmä
Ortopedinen kirurgia edustaa sairaaloissa merkittävää osaa operatiivisesta toiminnasta. Erikoisala on kehittynyt nopeasti ja leikkaushoidon indikaatioasettelu on muuttunut.
Selvityshenkilöt esittävät, että ortopedista ja traumatologista toimintaa on suunniteltava päivystyskirurgian ja vuodeosastohoitoa vaativan kirurgian näkökulmasta. Traumatologialla on keskeinen rooli päivystyksessä. Myös monet kiireettömistä ortopedisista potilaista tarvitsevat päivystyspalveluja leikkauksenjälkeisen toipumisen turvaamiseksi. ERVA- alueille tulisi olla vastuu ja velvollisuus järjestää potilaiden hoito alueellaan mielekkäällä tavalla siten, että yksiköissä on riittävä osaaminen ja resurssi. Alueelliset erityispiirteet on pystyttävä huomioimaan.
Selvityshenkilöt esittävät, että tekonivelkirurgia tulisi koota sairaaloihin, joissa lonkan ja polven tekonivelleikkausten vuosittaisen määrän on vähintään 600 kappaletta (yli 300 lonkka- ja yli 300 polvitekonivelleikkausta). Osa kiireettömistä uusintatekonivelleikkauksista tulisi keskittää vain niihin keskuksiin, jossa on välineistö ja osaaminen harvinaistenkin tilojen hoitamiseksi. Tällaisessa yksikössä tulisi tehdä yhteensä vähintään 100 polven ja lonkan uusintaleikkausta vuositasolla.
Selkäkirurgia tulisi keskittää sairaaloihin, joissa on moniammatillisiin selkäkeskus (spine cen-ter) käsittäen ortopedian ja traumatologian, fysiatrian ja radiologian ja tarvittaessa neurokirurgian osaamisen. Leikkaavissa sairaaloissa tulisi vuosittaisen leikkausmäärän olla yli 150 toimenpidettä ja lääkärikohtaisen leikkausmäärän vähintään 50.
Reumapotilaiden operatiivinen hoito tulisi toteuttaa yksiköissä, joissa on reumatologinen yksikkö ja joissa on mahdollisimman laajalti osaamista eri ortopedian ja traumatologian aloilta erityisesti tekonivelkirurgiasta, selkäkirurgiasta, käsikirurgiasta ja jalkateränkirurgiasta. Potilasmäärän vähenemisen vuoksi toiminta tulisi jatkossa keskittää viiteen sairaalaan nykyisen seitsemän sairaalaan sijaan.
Selvitystyön tavoitteena on ollut luoda edellytyksiä yhtenäisille hoitokäytännöille ja siten hoi-don saatavuudelle kansalaisen näkökulmasta koko maan alueella sopimalla työnjaosta, vaativien hoitojen keskittämisestä suurempiin yksiköihin sekä määrittämällä ortopediassa yhtenäisiä hoidon kriteereitä.
Selvityshenkilöt esittävät, että ortopedista ja traumatologista toimintaa on suunniteltava päivystyskirurgian ja vuodeosastohoitoa vaativan kirurgian näkökulmasta. Traumatologialla on keskeinen rooli päivystyksessä. Myös monet kiireettömistä ortopedisista potilaista tarvitsevat päivystyspalveluja leikkauksenjälkeisen toipumisen turvaamiseksi. ERVA- alueille tulisi olla vastuu ja velvollisuus järjestää potilaiden hoito alueellaan mielekkäällä tavalla siten, että yksiköissä on riittävä osaaminen ja resurssi. Alueelliset erityispiirteet on pystyttävä huomioimaan.
Selvityshenkilöt esittävät, että tekonivelkirurgia tulisi koota sairaaloihin, joissa lonkan ja polven tekonivelleikkausten vuosittaisen määrän on vähintään 600 kappaletta (yli 300 lonkka- ja yli 300 polvitekonivelleikkausta). Osa kiireettömistä uusintatekonivelleikkauksista tulisi keskittää vain niihin keskuksiin, jossa on välineistö ja osaaminen harvinaistenkin tilojen hoitamiseksi. Tällaisessa yksikössä tulisi tehdä yhteensä vähintään 100 polven ja lonkan uusintaleikkausta vuositasolla.
Selkäkirurgia tulisi keskittää sairaaloihin, joissa on moniammatillisiin selkäkeskus (spine cen-ter) käsittäen ortopedian ja traumatologian, fysiatrian ja radiologian ja tarvittaessa neurokirurgian osaamisen. Leikkaavissa sairaaloissa tulisi vuosittaisen leikkausmäärän olla yli 150 toimenpidettä ja lääkärikohtaisen leikkausmäärän vähintään 50.
Reumapotilaiden operatiivinen hoito tulisi toteuttaa yksiköissä, joissa on reumatologinen yksikkö ja joissa on mahdollisimman laajalti osaamista eri ortopedian ja traumatologian aloilta erityisesti tekonivelkirurgiasta, selkäkirurgiasta, käsikirurgiasta ja jalkateränkirurgiasta. Potilasmäärän vähenemisen vuoksi toiminta tulisi jatkossa keskittää viiteen sairaalaan nykyisen seitsemän sairaalaan sijaan.
Selvitystyön tavoitteena on ollut luoda edellytyksiä yhtenäisille hoitokäytännöille ja siten hoi-don saatavuudelle kansalaisen näkökulmasta koko maan alueella sopimalla työnjaosta, vaativien hoitojen keskittämisestä suurempiin yksiköihin sekä määrittämällä ortopediassa yhtenäisiä hoidon kriteereitä.