Kulttuuriesineisiin kohdistuvien laittomuuksien ehkäiseminen
opetus- ja kulttuuriministeriö
31.05.2008
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-573-0
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-573-0
Tiivistelmä
Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti selvittänyt, mitä toimenpiteitä kulttuuriesineiden tuontia ja vientiä koskevan UNESCOn yleissopimuksen ja varastettuja sekä laittomasti maasta vietyjä kulttuuriesineitä koskevan Unidroit’n yleissopimuksen toimeenpano edellyttää Suomessa, sekä selvittänyt tilapäisesti maassa olevien kulttuuriesineiden takavarikoimattomuutta koskevan sääntelyn tarvetta sekä mahdollisuuksia edistää eettisten periaatteiden noudattamista.
Työryhmä toteaa, että kulttuuriesinekaupan kansainvälistyminen ja siirtyminen internet-välitteiseksi edellyttää aiempaa tiukempaa kulttuuriesineiden kaupan valvontaa ja sääntelyä. Työryhmä esittää, että huutokauppatoimintaa koskevien säännösten valmistelu käynnistetään perustamalla työryhmä, johon kuuluu sekä viranomaisedustajia että antiikkikaupan edustajia.
Kulttuuriesineiden laitonta maastavientiä voitaisiin kansainvälisesti rajoittaa kansallisilla tuontilaeilla, mutta lainsäädännössä on huomattavia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälisiä vertailukohteita, joita toistaiseksi ei ole riittävästi, sekä kansainvälistä selvitystyötä.
Kansainvälistä viranomaisyhteistyötä tulisi lisätä ja tiivistää, jotta yhtäältä maahantuonnin sääntelyn kaltaiset pitkän tähtäimen kehitystoimet, ja toisaalta akuuttia puuttumista edellyttävät kulttuuriesineisiin kohdistuneet laittomuudet voitaisiin hoitaa tehokkaasti yhteistyössä.
Lupa- ja valvontaviranomaisten tiedonsaantia tulisi edistää sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kulttuuriesineitä koskevat lait eri maissa, keskeiset toimijat ja viranomaiset sekä tiedot laittomasti viedyistä ja varastetuista kulttuuriesineistä tulisi saattaa sähköiseen, jatkuvasti päivitettävään muotoon ja keskitetysti asianomaisten viranomaisten saataville. Erityisen tärkeää kansallisen kulttuuriperinnön kannalta olisi varmistaa Suomessa varastettuja kulttuuriesineitä koskevien tietojen helppo saatavuus.
Työryhmä katsoo, että Suomen julkisten kokoelmien inventointi on UNESCOn sopimuksen edellyttämällä tasolla.
Kulttuuriesineiden liikkuvuutta ja siten kulttuurivaihtoa edesauttava takavarikoinnin sääntely on työryhmän näkemyksen mukaan välttämätöntä, mutta asian laajakantoisuuden vuoksi edellyttää erillisen työryhmän asettamista.
Työryhmä toteaa, että kulttuuriesinekaupan kansainvälistyminen ja siirtyminen internet-välitteiseksi edellyttää aiempaa tiukempaa kulttuuriesineiden kaupan valvontaa ja sääntelyä. Työryhmä esittää, että huutokauppatoimintaa koskevien säännösten valmistelu käynnistetään perustamalla työryhmä, johon kuuluu sekä viranomaisedustajia että antiikkikaupan edustajia.
Kulttuuriesineiden laitonta maastavientiä voitaisiin kansainvälisesti rajoittaa kansallisilla tuontilaeilla, mutta lainsäädännössä on huomattavia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälisiä vertailukohteita, joita toistaiseksi ei ole riittävästi, sekä kansainvälistä selvitystyötä.
Kansainvälistä viranomaisyhteistyötä tulisi lisätä ja tiivistää, jotta yhtäältä maahantuonnin sääntelyn kaltaiset pitkän tähtäimen kehitystoimet, ja toisaalta akuuttia puuttumista edellyttävät kulttuuriesineisiin kohdistuneet laittomuudet voitaisiin hoitaa tehokkaasti yhteistyössä.
Lupa- ja valvontaviranomaisten tiedonsaantia tulisi edistää sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Kulttuuriesineitä koskevat lait eri maissa, keskeiset toimijat ja viranomaiset sekä tiedot laittomasti viedyistä ja varastetuista kulttuuriesineistä tulisi saattaa sähköiseen, jatkuvasti päivitettävään muotoon ja keskitetysti asianomaisten viranomaisten saataville. Erityisen tärkeää kansallisen kulttuuriperinnön kannalta olisi varmistaa Suomessa varastettuja kulttuuriesineitä koskevien tietojen helppo saatavuus.
Työryhmä katsoo, että Suomen julkisten kokoelmien inventointi on UNESCOn sopimuksen edellyttämällä tasolla.
Kulttuuriesineiden liikkuvuutta ja siten kulttuurivaihtoa edesauttava takavarikoinnin sääntely on työryhmän näkemyksen mukaan välttämätöntä, mutta asian laajakantoisuuden vuoksi edellyttää erillisen työryhmän asettamista.