Halu omistaa – kyky hyödyntää. ESR-hanketoiminta organisaatioiden ja alueiden kehittämisen välineenä : ALUEOSAAJA -hankkeen V väliraportti
Ritsilä, Jari; Storhammar, Esa (2007)
opetus- ja kulttuuriministeriö
2007
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2007:35
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-442-9Tiivistelmä
ALUEOSAAJA -hankkeessa ESR-hanketoimintaa on arvioitu oppivan alueen viitekehyksen lähtökohdista useasta näkökulmasta ja analyysien tulokset on raportoitu aiemmin neljässä väliraportissa. Arviointihanke on nyt edennyt viidenteen väliraporttiin, jossa tarkastelu keskittyy hanketoiminnan organisaatiotasoiseen tarkasteluun. Raportti tarkastelee nimensä mukaisesti hanketoiminnan omistajuuteen ja hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä toteuttajaorganisaatioiden perspektiivistä.
Tämän tutkimuksen yleinen tutkimusongelma voidaan määritellä seuraavasti:
- Miten alueiden avainorganisaatiot ja instituutiot ovat kyenneet hyödyntämään ESR-hankkeita työvälineinä omassa kehittämistyössään ja alueellisen osaamisen kehittämisessä?
Tämä yleinen tutkimusongelma voidaan fokusoida edelleen tarkempiin tutkimuskysymyksiin seuraavien teemojen alle. Tutkimus kartoittaa miten hanketoiminta on onnistuttu kytkemään ”o mistajaorganisaatioidensa” toimintaan, strategisiin linjauksiin ja kehittämiseen. Toteuttajaorganisaatioihin liittyvän sidoksen lisäksi tutkimuksessa selvitetään niveltyykö hanketoiminta laajempiin aluekehittämisen strategisiin kokonaisuuksiin, kuten esim. aluekeskusohjelmaan, osaamiskeskusohjelmaan ja maakuntaohjelmaan sekä millainen tämä mahdollinen sidos on. Tutkimuksessa analysoidaan myös millaisia tuloksia hanketoiminnalla on saatu aikaan organisaation ja alueen kehityksessä ja kuinka hyvin vaikutuksia kyetään arvioimaan. Edelleen, tutkimuksessa tarkastellaan muodostavatko hankkeet alueellisia tai organisaatiokohtaista hankekokonaisuuksia ja haetaanko niillä yhteisvaikutuksia ja kestäviä kehitysprosesseja. Näihin tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia empiirisellä kyselyaineistolla, joka on kerätty hanketoteuttajille tehdyillä puhelin- ja internetkyselyillä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toteuttajaorganisaatiot ovat kohtalaisesti onnistuneet ESR-hanketoiminnan kytkemisessä organisaatioonsa ja omaan toimintaansa. Hankkeet nähdään melko yleisesti organisaation strategisia linjauksia tukevina ja niillä koetaan olevan merkittävä rooli uusien toimintamallien kehittämisessä. Tulosten mukaan alueelliset strategiat otetaan ESR-hanketoiminnassa kohtalaisesti huomioon ja ESR-hanketoiminnalla nähdään oma roolinsa alueiden kehittämistyössä. Haasteellisimmaksi koetaan alueellisen yhteistyön ja johtajuuden kysymykset. Aluekehittämisen johtajuus jää monen mielestä epäselväksi ja yhteistyössä nähtiin vielä paljon kehittämisen varaa. Kyselyn vastausten perusteella organisaatioissa on pyrkimystä hankekokonaisuuksien rakentamiseen ja yhteisvaikutuksiin sekä tätä kautta parempaan vaikuttavuuteen organisaatiotasolla. Sen sijaan hanketoiminnan alueelliset vaikutukset eivät näytä kokonaisuudessaan kohoavan merkittäviksi tai edes kohtalaisiksi vastaajien arvioissa. Kriittisinä kipupisteinä voidaan pitää hanketoiminnan käynnistämien kehitysprosessien epäjatkuvuutta organisaatiotasolla ja alueellisen vaikuttavuuden heikkoutta.
Empiiriset tulokset osoittavat, että hanketoiminnan omistajuuden syventämisessä on vielä paljon kehittämistä. Keskimäärin hanketoiminnan omistajuudessa päästään kohtuulliselle tasolle, mutta monien organisaatioiden osalta hanketoiminta näyttää jäävän liian irralliseksi niin organisaation omasta toiminnasta kuin alueellisesta kehittämisestä.
Hanketoiminnan vaikuttavuuden tehostaminen edellyttää toteuttajaorganisaatioiden kytkemistä aidosti hankkeiden toteuttamiseen ja hyödyntämiseen sekä toisaalta hanketoiminnan niveltämistä alueellisiin kehittämisprosesseihin. Nämä edellä mainitut integroitumisen haasteet voidaan kiteyttää omistajuuden termin alle. Toteuttajaorganisaation on ”omistettava” hanketoiminta voidakseen integroida se strategioihinsa ja toimintoihinsa. Samoin, toteuttajaorganisaation on ”omistettava” alueellinen kehittämistoiminta voidakseen integroida oma hanketoimintansa osaksi sitä.
Tämän tutkimuksen yleinen tutkimusongelma voidaan määritellä seuraavasti:
- Miten alueiden avainorganisaatiot ja instituutiot ovat kyenneet hyödyntämään ESR-hankkeita työvälineinä omassa kehittämistyössään ja alueellisen osaamisen kehittämisessä?
Tämä yleinen tutkimusongelma voidaan fokusoida edelleen tarkempiin tutkimuskysymyksiin seuraavien teemojen alle. Tutkimus kartoittaa miten hanketoiminta on onnistuttu kytkemään ”o mistajaorganisaatioidensa” toimintaan, strategisiin linjauksiin ja kehittämiseen. Toteuttajaorganisaatioihin liittyvän sidoksen lisäksi tutkimuksessa selvitetään niveltyykö hanketoiminta laajempiin aluekehittämisen strategisiin kokonaisuuksiin, kuten esim. aluekeskusohjelmaan, osaamiskeskusohjelmaan ja maakuntaohjelmaan sekä millainen tämä mahdollinen sidos on. Tutkimuksessa analysoidaan myös millaisia tuloksia hanketoiminnalla on saatu aikaan organisaation ja alueen kehityksessä ja kuinka hyvin vaikutuksia kyetään arvioimaan. Edelleen, tutkimuksessa tarkastellaan muodostavatko hankkeet alueellisia tai organisaatiokohtaista hankekokonaisuuksia ja haetaanko niillä yhteisvaikutuksia ja kestäviä kehitysprosesseja. Näihin tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia empiirisellä kyselyaineistolla, joka on kerätty hanketoteuttajille tehdyillä puhelin- ja internetkyselyillä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toteuttajaorganisaatiot ovat kohtalaisesti onnistuneet ESR-hanketoiminnan kytkemisessä organisaatioonsa ja omaan toimintaansa. Hankkeet nähdään melko yleisesti organisaation strategisia linjauksia tukevina ja niillä koetaan olevan merkittävä rooli uusien toimintamallien kehittämisessä. Tulosten mukaan alueelliset strategiat otetaan ESR-hanketoiminnassa kohtalaisesti huomioon ja ESR-hanketoiminnalla nähdään oma roolinsa alueiden kehittämistyössä. Haasteellisimmaksi koetaan alueellisen yhteistyön ja johtajuuden kysymykset. Aluekehittämisen johtajuus jää monen mielestä epäselväksi ja yhteistyössä nähtiin vielä paljon kehittämisen varaa. Kyselyn vastausten perusteella organisaatioissa on pyrkimystä hankekokonaisuuksien rakentamiseen ja yhteisvaikutuksiin sekä tätä kautta parempaan vaikuttavuuteen organisaatiotasolla. Sen sijaan hanketoiminnan alueelliset vaikutukset eivät näytä kokonaisuudessaan kohoavan merkittäviksi tai edes kohtalaisiksi vastaajien arvioissa. Kriittisinä kipupisteinä voidaan pitää hanketoiminnan käynnistämien kehitysprosessien epäjatkuvuutta organisaatiotasolla ja alueellisen vaikuttavuuden heikkoutta.
Empiiriset tulokset osoittavat, että hanketoiminnan omistajuuden syventämisessä on vielä paljon kehittämistä. Keskimäärin hanketoiminnan omistajuudessa päästään kohtuulliselle tasolle, mutta monien organisaatioiden osalta hanketoiminta näyttää jäävän liian irralliseksi niin organisaation omasta toiminnasta kuin alueellisesta kehittämisestä.
Hanketoiminnan vaikuttavuuden tehostaminen edellyttää toteuttajaorganisaatioiden kytkemistä aidosti hankkeiden toteuttamiseen ja hyödyntämiseen sekä toisaalta hanketoiminnan niveltämistä alueellisiin kehittämisprosesseihin. Nämä edellä mainitut integroitumisen haasteet voidaan kiteyttää omistajuuden termin alle. Toteuttajaorganisaation on ”omistettava” hanketoiminta voidakseen integroida se strategioihinsa ja toimintoihinsa. Samoin, toteuttajaorganisaation on ”omistettava” alueellinen kehittämistoiminta voidakseen integroida oma hanketoimintansa osaksi sitä.