Kulttuuriomaisuuden uhat ja suojelu : Työryhmän esitys Haagin vuoden 1954 yleissopimuksen toimeenpanosta Suomessa ja osana kansainvälistä kriisinhallintaa

Abstract

Haagin vuoden 1954 yleissopimus on UNESCOn yleiskokouksen hyväksymä humanitaarinen sopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisten selkkausten sattuessa. Sopimus edellyttää, että osapuolet varautuvat kulttuuriomaisuuden suojeluun jo rauhan aikana, tekevät sopimusta tunnetuksi kansalaisten ja viranomaisten parissa sekä tiedottavat muita sopimusosapuolia omista varautumistoimistaan ja lainsäädännöstään. Sopimuksen sisältöä tarkentavat kaksi lisäpöytäkirjaa vuosilta 1954 ja 1999. Suomi on liittynyt sopimukseen ja ensimmäiseen lisäpöytäkirjaan vuonna 1994 ja toiseen lisäpöytäkirjaan vuonna 2004.

Opetusministeriö asetti vuonna 2004 työryhmän seuraamaan ja koordinoimaan toimenpiteitä, jotka aiheutuvat sopimuksen ja sen kahden lisäpöytäkirjan täytäntöönpanosta Suomessa. Työryhmä jatkoi vuosina 1995–2002 toimineiden työryhmien työtä. Työryhmässä olivat edustettuina opetus-, puolustus-, sisäasiain-, ulkoasiain- ja ympäristöministeriöt sekä Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto, Museovirasto, Pääesikunta ja Valtion taidemuseo. Työryhmä tarkasteli niin kansallista varautumistilannetta kuin Suomen osallisuutta kansainvälisessä kriisinhallinnassa aseellisista selkkauksista luonnonkatastrofien aiheuttamiin uhkiin.

Työryhmä on kansallisia toimia koskevassa selvityksessään kartoittanut kulttuuriomaisuuteen kohdistuvia todennäköisimpiä normaaliolojen ja poikkeusolojen uhkia sekä antanut suositukset niihin varautumisen, ennaltaehkäisyn sekä jälkihoidon kehittämisestä. Selvityksessä on kartoitettu myös eri toimijoiden vastuualueita ja tehtäviä sekä annettu suosituksia, joilla laitosten ja viranomaisten yhteistoimintaa ja keskinäistä tiedonkulkua voidaan edistää. Tavoitteena on yhtäältä integroida kulttuuriomaisuuden suojelu osaksi kokonaismaanpuolustusta, toisaalta antaa sellaiset toimintalinjat, joilla yksittäisissä kohteissa voidaan varautua kriisitilanteisiin. Poliittisella ja strategisella tasolla yleissopimuksen täytäntöönpano liittyy keskeisesti yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaan.

Kansainvälisen toiminnan osalta työryhmä esittää, että Suomessa jo olemassa olevaa kriisinhallintajärjestelmää täydennetään kriisiolosuhteisiin koulutettavilla kulttuuriomaisuuden suojelun asiantuntijoilla. Täten Suomi pystyisi entistä paremmin reagoimaan niin kansallisiin kuin merkittäviin kansainvälisiin kriisitilanteisiin, joissa kulttuuriomaisuuden uhkien pikainen kartoitus ja välittömät pelastustoimet ovat tarpeen osana kriisinhallintatyötä.

Niin kansallisen kuin kansainvälisen toiminnan edelleen kehittämiseksi työryhmä ehdottaa perustettavaksi määräaikaisen neuvottelukunnan, joka kokoaisi oleelliset viranomaistahot ja joka työskentelisi yhteydessä alan asiantuntijajärjestöihin.

Työryhmä ehdottaa lisäksi kulttuuriomaisuuden alan keskeisiä asiantuntijajärjestöjä tarkastelemaan keskinäisen yhteistyönsä edelleen kehittämistä, suhdettaan Sininen kilpi -toimintaan sekä mahdollisuuksia perustaa kansallinen Sininen kilpi -komitea.