Suomen virtuaaliyliopistoverkostojen arviointi

Abstract

Virtuaaliyliopiston kehittäminen on kuulunut koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategioiden tavoitteisiin vuosina 2001–2006. Eräänä keskeisenä toimenpiteenä korkeakoulujen tvt-opetuskäytön edistämiseksi on ollut virtuaaliyliopistotoiminnan käynnistäminen. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaan perustuen opetusministeriö on rahoittanut virtuaaliyliopistohankkeita ja virtuaaliyliopistotoimintaa vuosina 2001–2006 yhtenä valtakunnallisen rahoituksen tietoyhteiskuntaohjelmista.

Toisen hankerahoituskauden (2004–2006) päättyessä opetusministeriö on tilannut virtuaaliyliopistojen arvioinnin, jonka kohteena on toimintamallien ja palvelujen toimivuus, tvt opetuskäytön edistäminen yliopistoissa sekä yliopistojen erilaiset ratkaisut alojen sisällä ja välillä. Näkökulmana on koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian ja sen toimenpideohjelman toteutuminen. Ohjelman taustana on koko 2000-luvun ajan jatkunut tieto- ja viestintätekniikan (tvt) nopea kehitys, joka on mahdollistanut teknologiaa hyödyntävän opetuskäytön ja laajemmin teknologiaa hyödyntävien opetusympäristöjen yleistymisen yliopistoissa.

Arviointiraportti jakaantuu neljään teema-alueeseen. Ensinnäkin tvt-opetuskäytön edistämiseen varatut panokset ja virtuaaliyliopistohankkeen toimeenpano. Toisen teeman muodostavat panosten ja tuotosten väliseen suhteeseen vaikuttavat tehokkuustekijät. Kolmantena teemana ovat tuloksellisuustekijät virtuaaliyliopistojen aikaansaannoksina. Neljäs teema on vaikuttavuus, joka voidaan nähdä asiakkaille kuten opiskelijoille tai laajemmin kansalaisille tuotettuina hyötyinä.

Virtuaaliyliopistohankkeilla on pyritty toteuttamaan korkeakoulujärjestelmässä tavoitteita, jotka edistäisivät Suomen siirtymistä osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskuntaan. Rahoitettujen hankkeiden tavoitteet on asetettu korkealle, mutta usein hankkeet käytännössä kaventuvat yksittäisten asioiden toteutukseen.

Virtuaaliyliopistohankkeiden kokonaisrahoitus on dokumentoitu vaihtelevin käytännöin. Hankkeet toimivat ensisijaisesti opetusministeriön rahoituksen turvin, ja erilaisten rahoitusmallien kokeileminen on toistaiseksi vähäistä.

Jatkossa tulisi kiinnittää huomiota virtuaaliyliopistohankkeiden toimeenpanoon, erityisesti tilivelvollisuuteen eli siihen, että resurssit käytetään aidosti hanketta palvelevien tulosten ja vaikutusten aikaansaamiseen. Myös hankkeiden raportointia ja ohjausta voidaan kehittää. Tällöin tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, että verkostojen tavoitellut aikaansaannokset toisivat aidosti uusia toimintatapoja ja käytäntöjä opetukseen.