Siviilitiedustelulainsäädäntö. Työryhmän mietintö
Sisäministeriö
19.04.2017
Julkaisusarja:
Sisäministeriön julkaisu 8/2017This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-129-9Tiivistelmä
Sisäministeriö asetti 1.10.2015 työryhmän valmistelemaan ehdotukset siviilitiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus hallituksen esitykseksi, jolla luotaisiin sisäministeriön hallinnonalalla säädösperusta ulkomaan henkilötiedustelulle, tietojärjestelmätiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle. Lisäksi tuli selvittää ja arvioida suojelupoliisin salaisten tiedonhankintakeinojen toimivuutta ja riittävyyttä sekä erilaisia tiedustelutiedon hankintakeinoja vaihtoehtoineen.
Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti laatinut siviilitiedustelulainsäädäntöä koskevan ehdotuksensa poliisilain uudeksi 5 a luvuksi sekä laiksi tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa. Työryhmä katsoo, että ulkomaan tiedustelutoimivaltuuksia ohella on tarpeen luoda säädöspohja kotimaassa käytettäville tiedustelutoimivaltuuksille. Näin ollen siviilitiedusteluviranomaisena toimiva suojelupoliisi pystyisi käyttämään poliisilain 5 a luvun toimivaltuuksia myös Suomessa.
Henkilötiedustelua ja tietojärjestelmätiedustelua koskeva sääntely pohjautuisi menetelmällisesti poliisilain 5 luvussa säädettyihin salaisiin tiedonhankintakeinoihin ja niistä säädettäisiin poliisilain uudessa 5 a luvussa. Toimivaltuudet nimettäisiin käyttötarkoituksensa mukaisesti tiedustelumenetelmiksi ja niiden käyttöperusteena olisi tiedon hankkiminen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Tiedustelumenetelmiä olisivat 5 luvussa säädettyjen keinojen lisäksi paikkatiedustelu, jäljentäminen, lähetyksen pysäyttäminen jäljentämistä varten ja tietoliikennetiedustelu. Tietoliikennetiedustelusta säädettäisiin omassa laissaan siihen liittyvien erityispiirteiden vuoksi. Tuomioistuin päättäisi telekuuntelusta, televalvonnasta, tukiasematietojen hankkimisesta, teknisestä tarkkailusta ja paikkatiedustelusta tietyiltä osin sekä tietoliikennetiedustelun käytöstä kotimaassa. Suojelupoliisin päällikkö päättäisi ulkomaan tiedustelumenetelmien käytöstä.
Poliisilain 5 a luvussa sekä laissa tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa säädettäisiin jäljentämiskielloista, kuuntelu- ja katselukielloista sekä tiedustelukiellosta osin yhteneväisesti sen kanssa mitä nykyisin säädetään. Eräiden ammattiryhmien viestintä nauttisi korostettua suojaa siviilitiedustelulta. Tiedustelumenetelmien käytöstä tulisi tiettyjen edellytysten täyttyessä ilmoittaa niiden kohteille. Tiedustelutoimivaltuuksilla saatua tietoa voitaisiin laissa säädetyin edellytyksin luovuttaa esitutkinta- tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Työryhmä katsoo, että suojelupoliisin tiedustelullisten toimivaltuuksien lisääntymisen myötä sen esitutkinta- ja pakkokeinotoimivaltuuksia tulisi rajoittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi. Siksi työryhmä ehdottaa, ettei suojelupoliisi olisi jatkossa esitutkintaviranomainen. Työryhmän mukaan tiedustelullisten toimivaltuuksien ja todennäköisen resurssien lisääntymisen myötä suojelupoliisiin kohdistettavan laillisuusvalvonnan merkitys korostuu
Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti laatinut siviilitiedustelulainsäädäntöä koskevan ehdotuksensa poliisilain uudeksi 5 a luvuksi sekä laiksi tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa. Työryhmä katsoo, että ulkomaan tiedustelutoimivaltuuksia ohella on tarpeen luoda säädöspohja kotimaassa käytettäville tiedustelutoimivaltuuksille. Näin ollen siviilitiedusteluviranomaisena toimiva suojelupoliisi pystyisi käyttämään poliisilain 5 a luvun toimivaltuuksia myös Suomessa.
Henkilötiedustelua ja tietojärjestelmätiedustelua koskeva sääntely pohjautuisi menetelmällisesti poliisilain 5 luvussa säädettyihin salaisiin tiedonhankintakeinoihin ja niistä säädettäisiin poliisilain uudessa 5 a luvussa. Toimivaltuudet nimettäisiin käyttötarkoituksensa mukaisesti tiedustelumenetelmiksi ja niiden käyttöperusteena olisi tiedon hankkiminen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Tiedustelumenetelmiä olisivat 5 luvussa säädettyjen keinojen lisäksi paikkatiedustelu, jäljentäminen, lähetyksen pysäyttäminen jäljentämistä varten ja tietoliikennetiedustelu. Tietoliikennetiedustelusta säädettäisiin omassa laissaan siihen liittyvien erityispiirteiden vuoksi. Tuomioistuin päättäisi telekuuntelusta, televalvonnasta, tukiasematietojen hankkimisesta, teknisestä tarkkailusta ja paikkatiedustelusta tietyiltä osin sekä tietoliikennetiedustelun käytöstä kotimaassa. Suojelupoliisin päällikkö päättäisi ulkomaan tiedustelumenetelmien käytöstä.
Poliisilain 5 a luvussa sekä laissa tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa säädettäisiin jäljentämiskielloista, kuuntelu- ja katselukielloista sekä tiedustelukiellosta osin yhteneväisesti sen kanssa mitä nykyisin säädetään. Eräiden ammattiryhmien viestintä nauttisi korostettua suojaa siviilitiedustelulta. Tiedustelumenetelmien käytöstä tulisi tiettyjen edellytysten täyttyessä ilmoittaa niiden kohteille. Tiedustelutoimivaltuuksilla saatua tietoa voitaisiin laissa säädetyin edellytyksin luovuttaa esitutkinta- tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Työryhmä katsoo, että suojelupoliisin tiedustelullisten toimivaltuuksien lisääntymisen myötä sen esitutkinta- ja pakkokeinotoimivaltuuksia tulisi rajoittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi. Siksi työryhmä ehdottaa, ettei suojelupoliisi olisi jatkossa esitutkintaviranomainen. Työryhmän mukaan tiedustelullisten toimivaltuuksien ja todennäköisen resurssien lisääntymisen myötä suojelupoliisiin kohdistettavan laillisuusvalvonnan merkitys korostuu