Vaikutusvallan kauppaamisrikos. Lausuntotiivistelmä

Abstract

Oikeusministeriö lähetti 31.5.2016 61 viranomaiselle, yhteisölle ja asiantuntijalle lausuntopyynnön luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle lahjontaa koskevaan Euroopan neuvoston rikosoikeudelliseen yleissopimukseen tehdyn varauman peruuttamisen hyväksymisestä ja laiksi rikoslain muuttamisesta. Esitysluonnos sisälsi vaikutusvallan kauppaamisrikosta koskevan sääntelyehdotuksen.

Lausuntopyyntöön saatiin vastaus 42 taholta. Niistä 3 ilmoitti, etteivät ne anna asiassa lausuntoa. Lisäksi 3 ilmoitti, ettei niillä ole lausuttavaa asiasta. Yksi lausunnonantaja ilmoitti, ettei se ota kantaa ehdotetun kriminalisoinnin lisäämistä rikoslakiin koskevaan kysymykseen. Yhdessä lausunnossa selvitettiin eduskunnan elimien asiaa koskevia lausumia.

Lausunnon antaneista tahoista 21 eli puolet kannatti ehdotusta tai niiden voidaan sanoa suhtautuneen siihen melko myönteisesti. Lisäksi 5 lausunnonantajaa suhtautui myönteisesti ehdotuksen tavoitteisiin. Yksi katsoi, että ongelmakysymyksiin oli löydetty tyydyttävät ratkaisut ja kaksi ei lähtökohtaisesti vastustanut kriminalisointia. Selkeän kielteisellä kannalla kriminalisointiehdotukseen oli 4 lausunnonantajaa. Lisäksi yksi piti sitä liian epätäsmällisenä.

Kriminalisointiehdotuksen puolesta puhui se, että se täydentäisi lahjontaa koskevia rangaistussäännöksiä ja tehostaisi näin korruption torjuntaa sekä rajatylittävissä että kansallisissa tilanteissa. Kriminalisointi mahdollistaisi myös yleissopimuksen vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevaan 12 artiklaan tehdystä varaumasta luopumisen.

Kriminalisointiehdotusta vastaan puhui se, ettei ole osoitettu tarvetta tällaisen rangaistussäännöksen säätämiseen. Se ei myöskään ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämin tavoin riittävän täsmällinen. Se, että esitetty sääntely mahdollistaisi varaumasta luopumisen, ei sellaisenaan voi olla kriminalisointia puoltava keskeinen peruste.

Keskeinen niin esitysluonnokseen myönteisesti kuin kielteisestikin suhtautuneiden lausunnoissa tarkasteltu kysymys oli se, onko ehdotettu sääntely rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämin tavoin riittävän täsmällinen. Monissa lausunnoissa pidettiin kuitenkin hyvänä esitysluonnoksen sääntelymallia, jossa epäasiallinen vaikuttaminen pyrittäisiin määrittelemään tyyppitilanteiden avulla

Justitieministeriet bad den 31 maj 2016 totalt 61 myndigheter, organisationer och sakkunniga yttra sig om utkastet till regeringens proposition till riksdagen om godkännande av återkallandet av reservationen mot Europarådets straffrättsliga konvention om korruption samt med förslag till lag om ändring av strafflagen. I propositionsutkastet ingick ett förslag till en straffbestämmelse om handel med inflytande.

Sammanlagt 42 instanser svarade på begäran om utlåtande. Tre av dessa meddelade att de inte kommer att yttra sig i ärendet.

Dessutom meddelade tre remissinstanser att de inte har något att yttra i ärendet. En av remissinstanserna meddelade att den inte tar ställning till den föreslagna kriminaliseringen i strafflagen. I ett av utlåtandena redogjordes för vilka uttalanden riksdagens organ har gett om saken.

Av de instanser som yttrade sig om förslaget ansåg 21, dvs. hälften, att förslaget kan understödas eller att de förhåller sig rätt positivt till det. Därtill förhöll sig 5 remissinstanser positivt till förslagets syften. En av remissinstanserna ansåg att man hade funnit tillfredställande lösningar på problempunkterna och två var i princip inte emot kriminaliseringen. Fyra av remissinstanserna förhöll sig negativt till kriminaliseringsförslaget. Dessutom ansåg en av instanserna att den föreslagna bestämmelsen var för inexakt.

En sak som ansågs tala för kriminaliseringen var att den skulle komplettera straffbestämmelserna som gäller mutbrott och på detta sätt effektivera möjligheterna att bekämpa korruption både i nationella och gränsöverskridande situationer. Kriminaliseringen skulle också göra det möjligt att återkalla reservationen mot konventionens artikel 12 om handel med inflytande.

Omständigheter som ansågs tala mot kriminaliseringsförslaget var att man inte påvisade behovet av denna straffbestämmelse och att bestämmelsen inte var tillräckligt exakt såsom förutsätts enligt den straffrättsliga legalitetsprincipen. Det konstaterades att kriminaliseringen inte kan förordas enbart för att den föreslagna regleringen gör det mögligt att återkalla reservationen mot konventionen.

En central fråga som lyftes fram i utlåtandena, oberoende av om remissinstansen förhöll sig negativt eller positivt till förslaget, var om den föreslagna regleringen var tillräckligt exakt såsom förutsätts enligt den straffrättsliga legalitetsprincipen. I många utlåtanden ansågs dock att den föreslagna regleringsmodellen, där oegentligt inflytande definieras genom typiska situationer, var bra.