Strategia Suomelle
Borg, Anders; Vartiainen, Juhana (2015-03-11)
Borg, Anders
Vartiainen, Juhana
valtioneuvoston kanslia
11.03.2015
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2015This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-152-7Tiivistelmä
Suomen talouskehitys on vuoden 2007 jälkeen ollut heikkoa, ja kokonaistuotanto sekä työllisyys ovat edelleen vuoden
2008 tason alapuolella. Globaali taantuma on vaikuttanut Suomeen, mutta talouden heikkous johtuu vahvasti myös
kotimaisista tekijöistä.
Kilpailukyky on vuoden 2007 jälkeen heikentynyt selvästi, koska palkanmuodostus ei sopeutunut heikkenevään
tuottavuuteen. Heikentynyt kilpailukyky on pahentanut kansainvälisen matalasuhdanteen vaikutusta, niin että vientitoimialojen
tuotanto ja työllisyys ovat alentuneet tuntuvasti. Suomen korkea kustannustaso suhteessa euroalueeseen
tulee heikentämään talouskehitystä tällä ja ensi vuosikymmenellä. Tilannetta pahentaa se, että työmarkkinaosapuolet
eivät näytä pääsevän yksimielisyyteen sellaisesta palkkaneuvottelujen mallista, jolla turvattaisiin parempi kilpailukyky
ja vaikutettaisiin myönteisesti sijoittajien odotuksiin.
Suomen julkisen talouden pitkän aikavälin näkymät ovat heikot, koska työikäisen väestön määrä pienenee ja työvoimaan
osallistuminen on edelleen muita Pohjoismaita vähäisempää. Niinpä tuntuva finansspoliittinen elvytys ei tule
kysymykseen Suomen taloustaantuman hoitokeinona.
Strategia, jonka avulla Suomi nostetaan kriisistä, sisältää kolme erillistä osaa. Ensinnäkin on palautettava kilpailukyky.
Tämä edellyttää, että työvoimakustannukset, suhteessa tuottavuuskasvuun, nousevat monen vuoden ajan hitaammin
kuin muulla euroalueella. Työmarkkinaosapuolten on päästävä yhteisymmärrykseen paremmasta palkkaneuvottelujen
mallista, joka myös vaikuttaa odotuksiin ja vakuuttaa taloudenpitäjät siitä, että maan kansainväliselle kilpailulle avoin
vientisektori on tulevaisuudessa kilpailukykyinen. Maan hallituksen tulee antaa työmarkkinoiden osapuolille tehtäväksi
luoda tämän varmistava palkkamalli. On kaikkien työmarkkinaosapuolten edun mukaista, että Suomella myös tulevaisuudessa
on elinkelpoinen teollisuus, jonka tuottavuuskasvu luo tilaa kaikkien muidenkin toimialojen palkankorotuksille.
Toiseksi, on välttämätöntä, että työvoimaan osallistumista, työvoimaa ja työllisyyttä lisätään työn tarjontaa rohkaisevin
uudistuksin. Ellei työn tarjontaa lisätä, Suomen nykyiset julkiset hyvinvointivastuut ovat kestämättömällä tasolla.
Kasvava työn tarjonta on edellytys myös sille, että työllisyys voi tästedes kasvaa monen vuoden ajan, ennen kuin se
törmää kilpailukykyä uudestaan heikentäviin pullonkauloihin ja yltyviin palkkavaatimuksiin.
Näiden kahden strategiaosan ohella on tehtävä kaikki voitava tuottavuuskasvun edistämiseksi. Tässä suhteessa on
vaikeampi antaa suosituksia ilmeisistä ja nopeasti vaikuttavista uudistusehdotuksista, koska Suomella jo nyt on
yleisesti hyvin toimiva markkinatalous ja kansainvälistä arvostusta nauttiva innovaatiojärjestelmä. On kuitenkin mahdollista
tehdä paljonkin talouden uudistuskyvyn parantamiseksi ja yrittäjyysilmaston parantamiseksi. Nopeampi
tuottavuuskasvu helpottaisi kilpailukyvyn palauttamista ja kohentaisi siten kansantalouden kehitystä.
2008 tason alapuolella. Globaali taantuma on vaikuttanut Suomeen, mutta talouden heikkous johtuu vahvasti myös
kotimaisista tekijöistä.
Kilpailukyky on vuoden 2007 jälkeen heikentynyt selvästi, koska palkanmuodostus ei sopeutunut heikkenevään
tuottavuuteen. Heikentynyt kilpailukyky on pahentanut kansainvälisen matalasuhdanteen vaikutusta, niin että vientitoimialojen
tuotanto ja työllisyys ovat alentuneet tuntuvasti. Suomen korkea kustannustaso suhteessa euroalueeseen
tulee heikentämään talouskehitystä tällä ja ensi vuosikymmenellä. Tilannetta pahentaa se, että työmarkkinaosapuolet
eivät näytä pääsevän yksimielisyyteen sellaisesta palkkaneuvottelujen mallista, jolla turvattaisiin parempi kilpailukyky
ja vaikutettaisiin myönteisesti sijoittajien odotuksiin.
Suomen julkisen talouden pitkän aikavälin näkymät ovat heikot, koska työikäisen väestön määrä pienenee ja työvoimaan
osallistuminen on edelleen muita Pohjoismaita vähäisempää. Niinpä tuntuva finansspoliittinen elvytys ei tule
kysymykseen Suomen taloustaantuman hoitokeinona.
Strategia, jonka avulla Suomi nostetaan kriisistä, sisältää kolme erillistä osaa. Ensinnäkin on palautettava kilpailukyky.
Tämä edellyttää, että työvoimakustannukset, suhteessa tuottavuuskasvuun, nousevat monen vuoden ajan hitaammin
kuin muulla euroalueella. Työmarkkinaosapuolten on päästävä yhteisymmärrykseen paremmasta palkkaneuvottelujen
mallista, joka myös vaikuttaa odotuksiin ja vakuuttaa taloudenpitäjät siitä, että maan kansainväliselle kilpailulle avoin
vientisektori on tulevaisuudessa kilpailukykyinen. Maan hallituksen tulee antaa työmarkkinoiden osapuolille tehtäväksi
luoda tämän varmistava palkkamalli. On kaikkien työmarkkinaosapuolten edun mukaista, että Suomella myös tulevaisuudessa
on elinkelpoinen teollisuus, jonka tuottavuuskasvu luo tilaa kaikkien muidenkin toimialojen palkankorotuksille.
Toiseksi, on välttämätöntä, että työvoimaan osallistumista, työvoimaa ja työllisyyttä lisätään työn tarjontaa rohkaisevin
uudistuksin. Ellei työn tarjontaa lisätä, Suomen nykyiset julkiset hyvinvointivastuut ovat kestämättömällä tasolla.
Kasvava työn tarjonta on edellytys myös sille, että työllisyys voi tästedes kasvaa monen vuoden ajan, ennen kuin se
törmää kilpailukykyä uudestaan heikentäviin pullonkauloihin ja yltyviin palkkavaatimuksiin.
Näiden kahden strategiaosan ohella on tehtävä kaikki voitava tuottavuuskasvun edistämiseksi. Tässä suhteessa on
vaikeampi antaa suosituksia ilmeisistä ja nopeasti vaikuttavista uudistusehdotuksista, koska Suomella jo nyt on
yleisesti hyvin toimiva markkinatalous ja kansainvälistä arvostusta nauttiva innovaatiojärjestelmä. On kuitenkin mahdollista
tehdä paljonkin talouden uudistuskyvyn parantamiseksi ja yrittäjyysilmaston parantamiseksi. Nopeampi
tuottavuuskasvu helpottaisi kilpailukyvyn palauttamista ja kohentaisi siten kansantalouden kehitystä.