Opetusministeriön hallinnonalan rakennerahastohankkeet 2000-2005

Abstract

Ohjelmakaudella 2000–2006 on EU:n rakennerahoista rahoitettu eri ohjelmia Suomessa yhteensä 2,3 miljardilla eurolla kolmesta tavoiteohjelmasta ja neljästä yhteisöaloiteohjelmasta. Tavoiteohjelma 1 on kohdistunut kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen, tavoiteohjelma 2 rakenteellisissa vaikeuksissa olevien alueiden tukemiseen ja tavoiteohjelma 3 koulutus-, työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa tukeviin toimiin. Yhteisöaloiteohjelmat ovat keskittyneet Equal-ohjelmassa valtioiden väliseen yhteistyöhön työmarkkinoille pääsyä koskevan syrjinnän ja eriarvoisuuden torjumiseen, Interreg III -ohjelmassa rajat ylittävään, valtioiden väliseen ja alueiden väliseen yhteistyöhön, Leader+ -ohjelmassa maaseudun kehittämiseen ja Urban II -ohjelmassa kriisiin joutuneiden kaupunkien ja lähiöiden taloudelliseen ja sosiaaliseen elvyttämiseen. Opetusministeriön hallinnonalalla hankkeita on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) sekä Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) tavoite 1, 2 ja 3 -ohjelmista. Tavoiteohjelmien lisäksi opetusministeriön hallinnonala on rahoittanut hankkeita Equal, Interreg III ja Urban II -yhteisöaloiteohjelmista.

Tämä selvitys perustuu opetusministeriön hallinnonalan rakennerahastohankkeiden tarkasteluun ajankohtana 1.1.2000–28.9.2005. Selvityksen ajankohtana hallinnonalan hankkeita on rahoitettu yhteensä 2721, joiden EU- ja kansallinen rahoitus on ollut 654 miljoonaa euroa. Selvitys ajoittuu ohjelmakausien taitteeseen, jolloin koko hankemassan tarkastelu sekä parhaimpien hankkeiden analysointi antaa hyvät lähtökohdat tulevalle ohjelmakaudelle. Selvitys jakautuu hanketarkastelussa tilastolliseen ja laadulliseen osuuteen. Tilastollinen tarkastelu sisältää hankkeiden lukumääräisen ja rahoitusosuuksittain tehdyt jakaumat sekä hallinnoijatahoittain, hanketyypeittäin ja ohjelmittain tehdyt jaottelut, joista käy ilmi hankkeiden painotus eri tahojen suhteen. Laadullinen tarkastelu sisältää 68 mallihankkeen tarkastelun nostaen esiin toteutettuja hyviä käytäntöjä ja laadukasta ja monipuolista hankehallinnointia ja -toteutusta.

Selvityksen tuloksista käy ilmi, että mallihankkeet täyttävät hyvälle toiminnalle asetetut kriteerit monella tasolla. Niiden suunnitelmallisuus ja tavoitteen asettelu on ollut realistista, kohderyhmien tarpeita on kartoitettu suunnitteluvaiheessa laajasti, tiedottaminen ja vuorovaikutus on ollut säännöllistä ja sujuvaa. Ennalta asetetut tulokset on saavutettu, jopa ylitettykin ja hankkeissa on kehittynyt hyviä käytäntöjä arkityön avuksi. Hanketoimijoiden laaja kokemus, asiantuntemus, hyvät verkostot ja innostuneisuus ovat olleet osaltaan keskeisiä tekijöitä mallihankkeiden onnistumisessa.

Selvityksen perusteella voidaan sanoa, että mallihankkeet täydentävät alueellista politiikkaa muodostaen räätälöityjä projektiryppäitä tietyn teeman kehittämiseksi ja synnyttävät lisäarvoa etenkin kumppanuuksien ja verkostojen myötä. Samalla myös levitetään osaamista ja kehitettyjä hyviä käytäntöjä kansallisella tasolla. Mallihankkeet edustavat lisäarvoa tuottavaa toimintaa toimintaympäristön tasolla hallinnollisissa rakenteissa ja suhteessa kansallisen politiikan toimeenpanoon alueellisella tasolla.