Työelämän muutosten vaikutukset miesten ja naisten työmarkkina-asemaan ja samapalkkaisuuteen kunta-alalla ja valtiolla 1995–2013
Laine, Pekka (2017-06-15)
sosiaali- ja terveysministeriö
15.06.2017
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 2017:29This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3879-3Tiivistelmä
Tarkastelemme työelämän rakennemuutosten vaikutuksia sukupuolten työmarkkina-asemaan ja palkkaeroon Suomen julkisella sektorilla vuosina 1995–2013. Tutkimusaineisto kattaa kaikki kuntasektorin ja valtion palvelussuhteet.
Tarkastelujaksolla henkilöstön keski-ikä ja varsinkin koulutustaso nousivat selvästi molemmilla sektoreilla. Sukupuolten välillä ei ikärakenteessa havaittu suuria muutoksia, mutta naisten koulutustaso nousi selvästi miehiin verrattuna. Taitotasoltaan korkeammat ammattipääluokat kasvattivat henkilöstöosuuttaan molemmilla sektoreilla. Valtiosektorilla muutos on selvästi pidemmällä.
Kuntasektorilla vuosina 1995–2013 tuntipalkkaero ei muuttunut kuukausipalkkaeron pienentyessä yhdellä prosenttiyksiköllä. Ammattisegregaatiomuutokset kavensivat kuukausipalkkaeroa 1.5 prosenttiyksiköllä ja naiset sijoittuivat entistä korkeamman kuukausipalkan ammatteihin ja ammattipääluokkiin. Samalla naisten kuukausityöpanos nousi suhteessa miehiin.
Valtiosektorilla samoina vuosina tuntipalkkaero pieneni 8.5 ja kuukausipalkkaero 7.5 prosenttiyksikköä. Ammattisegregaatiomuutokset pienensivät palkkaeroa yli kuudella prosenttiyksiköllä.
Identifioimme kummankin sektorin 20 naisten ja miesten keskeisintä ammattia sen henkilöstöosuuden ja sukupuolen keskipalkan muodostumista koskevan painoarvon perusteella. ”TOP20-ammattien” korkea selitysosuus naisten keskiansioiden muodostumisessa kannustaa kiinnittämään enemmän huomiota näihin ammatteihin julkisella sektorilla.
Tarkastelujaksolla henkilöstön keski-ikä ja varsinkin koulutustaso nousivat selvästi molemmilla sektoreilla. Sukupuolten välillä ei ikärakenteessa havaittu suuria muutoksia, mutta naisten koulutustaso nousi selvästi miehiin verrattuna. Taitotasoltaan korkeammat ammattipääluokat kasvattivat henkilöstöosuuttaan molemmilla sektoreilla. Valtiosektorilla muutos on selvästi pidemmällä.
Kuntasektorilla vuosina 1995–2013 tuntipalkkaero ei muuttunut kuukausipalkkaeron pienentyessä yhdellä prosenttiyksiköllä. Ammattisegregaatiomuutokset kavensivat kuukausipalkkaeroa 1.5 prosenttiyksiköllä ja naiset sijoittuivat entistä korkeamman kuukausipalkan ammatteihin ja ammattipääluokkiin. Samalla naisten kuukausityöpanos nousi suhteessa miehiin.
Valtiosektorilla samoina vuosina tuntipalkkaero pieneni 8.5 ja kuukausipalkkaero 7.5 prosenttiyksikköä. Ammattisegregaatiomuutokset pienensivät palkkaeroa yli kuudella prosenttiyksiköllä.
Identifioimme kummankin sektorin 20 naisten ja miesten keskeisintä ammattia sen henkilöstöosuuden ja sukupuolen keskipalkan muodostumista koskevan painoarvon perusteella. ”TOP20-ammattien” korkea selitysosuus naisten keskiansioiden muodostumisessa kannustaa kiinnittämään enemmän huomiota näihin ammatteihin julkisella sektorilla.