Tutkimus- ja koeasemaverkoston kehittäminen : Maa- ja metsätalousministeriön ja opetusministeriön tutkimusasematyöryhmän raportti

Abstract

Maa- ja metsätalousministeriö sekä opetusministeriö asettivat 17.03.2005 yhteisen työryhmän tekemään ehdotuksia näiden ministeriöiden yhteistyötä vaativien toimenpidesuositusten toteuttamiseksi. Työryhmän tuli laatia suunnitelma tutkimus- ja koeasemaverkoston järkeistämiseksi, selvittää muut mahdollisuudet hallinnonalan toimijoiden yhteistyön ja toimintojen taloudellisuuden tehostamiseksi sekä synergiaetujen saamiseksi, sopia näihin liittyvistä tulevaisuuden linjauksista sekä yhteisten investointien kehittämisen periaatteista, mukaan lukien analytiikka- ja laboratoriopalvelujen ja tutkimustilojen yhteiskäyttö, sekä tarpeen mukaan tehdä ehdotuksia tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteistyön ja työnjaon periaatteista.

Raportissa kuvataan tehtävän taustaa kertomalla tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä ja erilaisista viimeaikoina tehdyistä tutkimuspoliittisista linjauksista, kerrotaan edellisen, vuonna 1995 raporttinsa luovuttaneen tutkimusasematyöryhmän työstä ja ehdotuksista, selostetaan nykyistä tutkimusasemaverkostoa ja siinä viimevuosina tapahtuneita muutoksia.

Viime aikojen kehitys on ollut perinteisistä tutkimusasemista kohti suurempia tutkimuskeskittymiä ja -verkostoja. Tutkimusasemilla tehtiin suoritetun kyselyn mukaan v. 2004 noin 1 100 henkilötyövuotta. Voidaan kuitenkin olettaa, että asemat työllistävät noin puolentoista tuhatta henkeä ja tästä on noin neljännes tutkijoita. Asemien rakennusten yhteenlaskettu pinta-ala ilman tuotanto- ja varastotiloja noin 6 800 m2. Tilakustannukset olivat n. 7,7 miljoonaa euroa, mikä on merkittävästi enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Arvion mukaan asemilla tuotettiin kaikkiaan noin 1 000 tieteellistä julkaisua.

Tutkimusasemaverkoston vahvuus on sen maantieteellisessä kattavuudessa, hyvissä tiloissa ja laitekannassa. Työryhmä mielestä asemia on kuitenkin liikaa, niiden koko on tutkimuksen kriittisen massan kannalta liian pieni ja yhteistyössä on kehittämistarvetta. Työryhmä suosittaa eri hallinnonalan asemien yhteistyön tiivistämistä ja yhdistämistä. Työryhmä esittää myös, että ylläpitäjät selkeyttäisivät ja yhdenmukaistaisivat tutkimus- ja kenttäasemiensa nimikkeistöä.

Sopivaksi tutkimusasemien määräksi työryhmä arvioi yliopistoille kaikkiaan yksitoista (Kilpisjärvi, Lammi, Tvärminne, Hyytiälä, Viikki, Konnevesi, Oulanka, Mekrijärvi, Kevo, Seili, Husö). Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusyksikköjen sopiva määrä on työryhmän mielestä neljä: Pohjois-Suomi (Rovaniemi, Kolari, Muhos), Länsi-Suomi (Muhos, Kannus, Parkano), Itä-Suomi (Joensuu, Suonenjoki, Punkaharju) ja Etelä-Suomi (Vantaa, Helsinki) ja Maa- ja elintarviketutkimuslaitokselle Jokioisten, Helsingin ja Vihdin lisäksi seitsemän (Piikkiö, Ypäjä, Hyvinkää, Mikkeli, Maaninka, Sotkamo, Ruukki). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle neljän ”yliopistoaseman” ( Joensuu, Jyväskylä, Oulu, Turku) lisäksi tarvitaan viisi tutkimusasemaa (Evon, riistan ja kalantutkimus, Kainuun kalantutkimusasema, Porontutkimusasema, Inarin-Tenojoen kalantutkimusasema) lisäksi viisi erillistä tutkimustukikohtaa. Vesiviljelylaitosverkon (nyt 9 laitosta) tulee kriittisesti arvioida valtion tulevien vesiviljelytarpeiden mukaisesti.