Tohtorikoulutuksen kehittäminen
opetus- ja kulttuuriministeriö
07.02.2006
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:3
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-078-8Tiivistelmä
Opetusministeriö asetti syyskuussa 2002 johtaja Sakari Karjalaisen johdolla työryhmän tutkijankoulutuksen edelleen kehittämiseksi. Työryhmän tehtävänä oli mm. seurata aloittaisen tohtoritarpeen ja tutkijoiden työllisyyden kehitystä, selvittää tutkijankoulutuksen kehittämistarpeita ja arvioida tutkijakoulujen toiminnan tasoa ja toimivuutta, selvittää tutkijakoulujen mahdollisuudet toimia tehokkaasti kansainvälisissä tutkijankoulutusverkostoissa, selvittää miten nuorten kiinnostus tieteeseen ja tutkijan ammattiin voidaan säilyttää ja tehostaa rekrytointia niin, että tieteellisen tutkimushenkilökunnan riittävä määrä voidaan turvata sekä tehdä edellä oleviin tehtäviin liittyviä toimenpide- ja kehittämisehdotuksia.
Työryhmä perehtyi Suomessa nykyisin annettavaan tohtorikoulutukseen monin tavoin ja kuuli laajasti tohtorikoulutuksen kannalta keskeisiä tahoja. Työryhmä perehtyi myös muissa maissa annettavaan tohtorikoulutukseen ja erityisesti Bolognan prosessin vaikutuksiin sekä tohtorikoulutusta koskeviin linjauksiin laajemmin Euroopan tasolla. Työryhmä pitää tohtorikoulutuksen kehittämisenhaasteina erityisesti tutkijakoulujen hyvien käytäntöjen kehittämisen ja kansainvälistymisen jatkamista sekä tutkijakoulukäytäntöjen levittämistä muuhun tohtorikoulutukseen. Raportissa on kaikkiaan 52 suositusta tohtorikoulutuksen edelleen kehittämiseksi. Työryhmä ehdottaa mm. seuraavaa:
- Tohtorin tutkinnon tulee antaa hyvät valmiudet tutkijan tehtävien lisäksi myös muihin vaativiin asiantuntijatehtäviin. Tohtorikoulutettavia tuetaan urasuunnittelussa tohtoriopintojen alkuvaiheesta lähtien.
- Tohtorikoulutuksen tehostamista Suomessa jatketaan niin, että tohtorin tutkinto suoritetaan pääsääntöisesti neljässä vuodessa.
- Tohtorikoulutettavien palvelussuhteita ei jaksoteta, ellei se selvästi palvele tohtorikoulutettavan etua. Säätiöt ja rahastot myöntävät nykyistä pidempiä apurahakausia.
- Tutkijakoulujen monimuotoisuus säilytetään samalla varmistaen, että tutkijakoulut ovat kooltaan ja rakenteeltaan toimintakykyisiä. Vahvistetaan tutkijakoulujen valtakunnallista yhteistyötä. Tutkijakoulujen tulee tukea myös yliopistojen profiloitumista.
- Tutkijakoulupaikkojen määrä nostetaan asteittain 2000 paikkaan vuoteen 2012 mennessä ja koordinaattorien määrää lisätään.
- Yliopistot toimivat tohtorikoulutusyhteistyössä tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa perustamalla yhteisiä tutkijakouluja, järjestämällä yhteistä koulutusta, tekemällä tutkimusyhteistyötä ja edistämällä tohtorikoulutettavien liikkuvuutta.
- Yliopistot ja niiden tutkijakoulut toimivat yhteistyössä muiden maiden yliopistojen, tutkimuslaitosten tai tohtorikoulutusohjelmien kanssa järjestämällä yhteistä koulutusta, tekemällä tutkimusyhteistyötä ja edistämällä tohtorikoulutettavien liikkuvuutta.
- Ulkomaisten tohtorikoulutettavien osuus tutkijakouluissa nostetaan keskimäärin 20 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä.
Työryhmä perehtyi Suomessa nykyisin annettavaan tohtorikoulutukseen monin tavoin ja kuuli laajasti tohtorikoulutuksen kannalta keskeisiä tahoja. Työryhmä perehtyi myös muissa maissa annettavaan tohtorikoulutukseen ja erityisesti Bolognan prosessin vaikutuksiin sekä tohtorikoulutusta koskeviin linjauksiin laajemmin Euroopan tasolla. Työryhmä pitää tohtorikoulutuksen kehittämisenhaasteina erityisesti tutkijakoulujen hyvien käytäntöjen kehittämisen ja kansainvälistymisen jatkamista sekä tutkijakoulukäytäntöjen levittämistä muuhun tohtorikoulutukseen. Raportissa on kaikkiaan 52 suositusta tohtorikoulutuksen edelleen kehittämiseksi. Työryhmä ehdottaa mm. seuraavaa:
- Tohtorin tutkinnon tulee antaa hyvät valmiudet tutkijan tehtävien lisäksi myös muihin vaativiin asiantuntijatehtäviin. Tohtorikoulutettavia tuetaan urasuunnittelussa tohtoriopintojen alkuvaiheesta lähtien.
- Tohtorikoulutuksen tehostamista Suomessa jatketaan niin, että tohtorin tutkinto suoritetaan pääsääntöisesti neljässä vuodessa.
- Tohtorikoulutettavien palvelussuhteita ei jaksoteta, ellei se selvästi palvele tohtorikoulutettavan etua. Säätiöt ja rahastot myöntävät nykyistä pidempiä apurahakausia.
- Tutkijakoulujen monimuotoisuus säilytetään samalla varmistaen, että tutkijakoulut ovat kooltaan ja rakenteeltaan toimintakykyisiä. Vahvistetaan tutkijakoulujen valtakunnallista yhteistyötä. Tutkijakoulujen tulee tukea myös yliopistojen profiloitumista.
- Tutkijakoulupaikkojen määrä nostetaan asteittain 2000 paikkaan vuoteen 2012 mennessä ja koordinaattorien määrää lisätään.
- Yliopistot toimivat tohtorikoulutusyhteistyössä tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa perustamalla yhteisiä tutkijakouluja, järjestämällä yhteistä koulutusta, tekemällä tutkimusyhteistyötä ja edistämällä tohtorikoulutettavien liikkuvuutta.
- Yliopistot ja niiden tutkijakoulut toimivat yhteistyössä muiden maiden yliopistojen, tutkimuslaitosten tai tohtorikoulutusohjelmien kanssa järjestämällä yhteistä koulutusta, tekemällä tutkimusyhteistyötä ja edistämällä tohtorikoulutettavien liikkuvuutta.
- Ulkomaisten tohtorikoulutettavien osuus tutkijakouluissa nostetaan keskimäärin 20 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä.