Yliopistojen kustannuslaskenta johtamisen ja tilivelvollisuuden välineenä

Abstract

Yliopistojen toiminta ja toimintaympäristö ovat muuttuneet voimakkaasti viime vuosien aikana. Yliopistojen ulkopuolinen rahoitus on lisääntynyt, tehokkuusodotukset ovat kasvaneet ja yliopistojen toiminnan painotukset ovat muuttuneet. Uudistettu valtion talousarviolainsäädäntö korostaa jokaisen toimintayksikön tilivelvollisuutta ja "oikeiden ja riittävien tietojen" tuottamista toiminnasta ja aikaansaannoksista. Kaikki nämä ja useat muut tekijät pakottavat kehittämään yliopistojen kustannuslaskentaa.

Opetusministeriö päätti 28.12.2004 teettää selvityksen yliopistojen kustannuslaskennasta Tampereen yliopiston taloustieteiden laitoksella. Hankkeen tavoitteena oli

1. kartoittaa kustannuslaskennan tila ja ongelmat yliopistoissa, 2. täsmentää keskeisimpien kustannuslaskentatietojen tarpeet yliopistojen ulkoisen ohjauksen ja sisäisen johtamisen kannalta ja 3. esittää suosituksia hyvistä käytännöistä huomioon ottaen myös KOTA-järjestelmän kehittämisen tuomat vaatimukset.

Selvitystyön alkupuolella yliopistojen talousvastaaville lähetettiin kysely, jonka avulla pyrittiin kartoittamaan yliopistojen kustannuslaskennan tilaa ja käytäntöjä sekä tulevaisuuden suunnitelmia.

Kustannuslaskentaa tarkasteltiin eri tahojen tietotarpeiden näkökulmasta. Kustannuslaskennan ongelmat ovat osittain yhteisiä, osittain erilaisia perusrahoituksella ja ulkopuolisella rahoituksella toteutettavassa toiminnassa. Ulkopuolisella rahoituksella toteutettavassa toiminnassa kustannuslaskennan tarve eroaa vielä yhteisrahoitteisessa ja maksullisessa palvelutoiminnassa. Tärkeätä on erottaa ulkopuolisella rahoituksella toteuttavan toiminnan kustannukset perusrahoituksella tapahtuvasta toiminnasta.

Kustannukset ovat välittömiä tai välillisiä laskentakohteiden, tulosalueiden ja erilaisten suoritteiden kannalta. Suurimmat ongelmat ovat välillisten kustannusten kohdistamisessa laskentakohteille. Maksullisen palvelutoiminnan kannalta ongelmia aiheuttaa erityisesti perusrahoituksella rahoitettavan virkatyön sekä hallinto- ja tukipalvelukustannusten kohdistaminen hankkeille. Oleellisinta on kohdistaa oikein suurimmat kustannuserät eli henkilöstökustannukset (vajaa 2/3 kustannuksista) ja tilakustannukset (n. 20 %).

Kustannuslaskennan tarpeisiin vastaaminen edellyttää useissa kohdissa yliopistojen kustannuslaskennan selkiyttämistä ja terävöittämistä. Selvitystyössä esitettiin 27 suositusta henkilökustannusten, tilakustannusten ja muiden kustannusten käsittelystä sekä hankkeiden hallintajärjestelmien ja budjetoinnin kehittämisestä.