Liikuntalääketieteen keskusten arviointi
opetus- ja kulttuuriministeriö
14.06.2005
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:18This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-928-4Tiivistelmä
Tarkasteltaessa keskusten tehtäviä ja niiden merkitystä vallitsevassa toimintaympäristössä arviointiryhmä toteaa, että kaikki kuusi liikuntalääketieteen keskusta toteuttavat niille asetettuja tehtäviä tutkimuksen, koulutuksen ja viestinnän aloilla sekä alan palvelujen tarjoamisessa. Näissä tehtävissä näemme keskuksilla olevan jatkossakin ainutlaatuinen rooli maassamme. Arviointiryhmän keskeiset kehittämisehdotukset ovat:
1. Liikuntalääketieteen keskusten alueellista ja kansallista roolia tulisi terävöittää. Keskusten tulisi profiloitua liikunta-alan ja terveydenhuoltosektorin siltana. Arviointiryhmä ei pidä välttämättömänä, että kaikilla keskuksilla on samat tehtävät. Keskusten välistä työnjakoa tulisi kehittää keskusten ominais-piirteet huomioon ottaen tarkoituksen mukaisiksi.
2. Keskuksille tulisi perustaa yhteinen ohjausryhmä jonka tehtävänä on edistää keskusten toimintaa sekä arvioida tavoitteiden toteutumista ja toiminnan suunnittelua. Ohjausryhmän tulisi heijastaa keskusten sijoittumista liikunnan ja terveydenhuoltojärjestelmän välimaastossa, ja siten ohjausryhmän tulisi lukeutua opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä liikunta-alan edustajia.
3. Keskusten toiminnan suunnittelun ja raportoinnin tulisi perustua useamman vuoden, esimerkiksi 3 vuoden jaksoille.
4. Keskusten tulisi muodostaa yhteinen strategia koulutuksen, tiedottamisen ja palvelutoiminnan osalta. Keskeistä koulutuksen jatkosuunnittelussa on osallistuminen lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilöstön perus-, jatko-, ja täydennyskoulutukseen. Opetusministeriön tulee kiteyttää koulutukselliset tavoitteet ja arviointikriteerit ja seurata tavoitteiden toteumista. Tässä yhteydessä tulee myös selvittää yksiköiden mahdollisuus Erityisvaltionosuuteen (EVO), joka tällä hetkellä jaetaan Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta. Keskusten palvelutoiminnan tulisi ainakin osittain kohdistua ryhmiin, jotka ovat syrjäytyneet liikunnasta tai vaarassa syrjäytyä liikunnasta, mutta jotka nykyisen tutkimus-tiedon valossa hyötyisivät liikunnasta.
5. Keskusten tutkimuslaitteiden osin heikkoon tilaan kiinnitettiin huomiota jo vuonna 2002 valmistuneessa Liikunnan biolääketieteellisen tutkimuksen arvioinnissa. Keskusten laitekannan uusimiseen tulisi nopeasti löytää toimiva rahoitusmekanismi.
6. Tutkimusprofiilien terävöittämistä ja tutkimuksen fokusoimista tulisi jatkaa. Liikuntatieteelliset keskukset ovat henkilöstöltään pieniä yksiköitä ja siten menestyksekäs tutkimustoiminta edellyttää hyviä yhteistyöverkostoja.
7. Tutkimustulosten hyödyntämistä kehitystyössä tulisi tehostaa. Kaikki keskukset tarvitsevat tutkimus-tulosten hyödyntämisen strategian.
8. Keskusten rahoitukselle loisi vakaamman pohjan useampivuotiset sopimukset ministeriön kanssa, menestyminen kilpaillun rahoituksen hauissa ja omarahoitusosuuden kasvattamisessa esimerkiksi kehittämällä palvelutoimintaa.
1. Liikuntalääketieteen keskusten alueellista ja kansallista roolia tulisi terävöittää. Keskusten tulisi profiloitua liikunta-alan ja terveydenhuoltosektorin siltana. Arviointiryhmä ei pidä välttämättömänä, että kaikilla keskuksilla on samat tehtävät. Keskusten välistä työnjakoa tulisi kehittää keskusten ominais-piirteet huomioon ottaen tarkoituksen mukaisiksi.
2. Keskuksille tulisi perustaa yhteinen ohjausryhmä jonka tehtävänä on edistää keskusten toimintaa sekä arvioida tavoitteiden toteutumista ja toiminnan suunnittelua. Ohjausryhmän tulisi heijastaa keskusten sijoittumista liikunnan ja terveydenhuoltojärjestelmän välimaastossa, ja siten ohjausryhmän tulisi lukeutua opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä liikunta-alan edustajia.
3. Keskusten toiminnan suunnittelun ja raportoinnin tulisi perustua useamman vuoden, esimerkiksi 3 vuoden jaksoille.
4. Keskusten tulisi muodostaa yhteinen strategia koulutuksen, tiedottamisen ja palvelutoiminnan osalta. Keskeistä koulutuksen jatkosuunnittelussa on osallistuminen lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilöstön perus-, jatko-, ja täydennyskoulutukseen. Opetusministeriön tulee kiteyttää koulutukselliset tavoitteet ja arviointikriteerit ja seurata tavoitteiden toteumista. Tässä yhteydessä tulee myös selvittää yksiköiden mahdollisuus Erityisvaltionosuuteen (EVO), joka tällä hetkellä jaetaan Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta. Keskusten palvelutoiminnan tulisi ainakin osittain kohdistua ryhmiin, jotka ovat syrjäytyneet liikunnasta tai vaarassa syrjäytyä liikunnasta, mutta jotka nykyisen tutkimus-tiedon valossa hyötyisivät liikunnasta.
5. Keskusten tutkimuslaitteiden osin heikkoon tilaan kiinnitettiin huomiota jo vuonna 2002 valmistuneessa Liikunnan biolääketieteellisen tutkimuksen arvioinnissa. Keskusten laitekannan uusimiseen tulisi nopeasti löytää toimiva rahoitusmekanismi.
6. Tutkimusprofiilien terävöittämistä ja tutkimuksen fokusoimista tulisi jatkaa. Liikuntatieteelliset keskukset ovat henkilöstöltään pieniä yksiköitä ja siten menestyksekäs tutkimustoiminta edellyttää hyviä yhteistyöverkostoja.
7. Tutkimustulosten hyödyntämistä kehitystyössä tulisi tehostaa. Kaikki keskukset tarvitsevat tutkimus-tulosten hyödyntämisen strategian.
8. Keskusten rahoitukselle loisi vakaamman pohjan useampivuotiset sopimukset ministeriön kanssa, menestyminen kilpaillun rahoituksen hauissa ja omarahoitusosuuden kasvattamisessa esimerkiksi kehittämällä palvelutoimintaa.