Yrittäjyys yliopistojen tehtävänä?
Paasio, Kaisu; Nurmi, Piia; Heinonen, Jarna (2005-05-18)
opetus- ja kulttuuriministeriö
18.05.2005
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:10This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-890-3Tiivistelmä
"Yrittäjyys yliopistojen tehtävänä?" -tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva yrittäjyyden asemasta Suomen yliopistoissa: yrittäjyyden tulkinnoista, rooleista, edistämisestä, sekä yrittäjyyden eri muodoista ja tulevaisuuden kehityssuunnista. Tutkimuksen piiriin otettiin kaikki suomalaiset yliopistot ja siinä yhdistettiin erilaisia aineistoja: kirjallinen aineisto, yliopistojen Internet-sivustot ja yliopistokohtaiset haastattelut, jotka toteutettiin huhti-elokuussa 2004.
Tutkimus osoittaa, että yliopistoissa ei ole varsinaista yrittäjyys-strategiaa, mutta yrittäjyys tunnistetaan keskeiseksi strategiseksi kysymykseksi ja se liitetään yliopistojen kolmanteen tehtävään. Yrittäjyys voi rakentua yliopistosta riippuen erilaisten substanssien varaan. Liiketoimintaosaaminen on oleellinen osa yrittäjyyttä riippumatta siitä, mistä substanssista käsin yrittäjyyttä lähestytään. Useat yliopistot suhtautuvat yrittäjyyteen myönteisesti. Niissä pyritään pitkällä aikavälillä lisäämään paitsi akateemisten yrittäjien määrää, myös yleisesti lisäämään akateemisesti koulutettujen ymmärrystä yrittäjyydestä ja liiketoiminnasta. Suhde yrittäjyyteen vaihtelee sekä yliopistojen välillä että niiden sisällä. Lisäksi yrittäjyyden opetustarjonta ja sen painotukset vaihtelevat.
Yliopistollisella yrittäjyysopetuksella on moninaisia tavoitteita. Tässä tutkimuksessa opetukselle asetetut tavoitteet listattiin kolmeen kategoriaan: yrityksen perustamiseen tähtäävä, yrittäjyyteen ja yritystoimintaan liittyvän tiedon lisääminen sekä yrittäjämäisten toimintatapojen kehittäminen. Yrittäjyysopetuksen tavoitteet yliopistokentässä ovat vielä melko eriytymättömiä ja selkiintymättömiä. Yrittäjyyttä opetetaan ja edistetään yliopistoissa esimerkiksi yrittäjyys-pääaineen kautta. Lisäksi yrittäjyys on esillä kaikessa sellaisessa yliopistollisessa opetuksessa, jonka tarkoituksena on kehittää ja valmentaa opiskelijoiden oma-aloitteisuutta, innovatiivisuutta ja kykyä kyseenalaistaa. Yritteliäisyys, yrittäjähenki, yrittäjämäiset toimintatavat ja sisäinen yrittäjyys ovatkin jo vahvasti mukana yliopistoissa.
Yliopistot toimivat laajassa verkostossa sidosryhmiensä kanssa yrittäjyyden ja sen edistämisen suhteen. Rahoittajia ja muita yhteistyökumppaneita on runsaasti sekä alueellisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Nykyisessä verkottuneessa yhteiskunnassa rahoitusyhteistyö ja muu yhteistyö ovat äärettömän tärkeitä. Vuorovaikutus on tiivistä ja se vahvistuu edelleen yliopistojen kolmannen tehtävän myötä.
Yliopistoissa tunnistettiin useita yrittäjyyteen liittyviä tulevaisuuden haasteita. Nämä liittyvät pääosin rahoitukseen, yliopistojen ja niiden sidosryhmien väliseen vuorovaikutukseen sekä tutkinnonuudistukseen. Kaiken kaikkiaan yrittäjyys ja sen edistäminen näyttäytyvät suomalaisissa yliopistoissa voittopuolisesti yrittäjyyden opettamisena tai yhteiskunnallisena ja alueellisena vaikuttamisena. Yrittäjyys tieteenalana yliopistossa voi olla myös akateemisen ja kansainvälisesti arvostetun huippuosaaminen alue.
Kaikilla suomalaisilla yliopistoilla on hyödyntämättömiä mahdollisuuksia yrittäjyyden suhteen. Siihen liittyen tutkimuksen lopussa esitetään kuusi päähuomiota toimenpidesuosituksineen. Päähuomiot ovat:
1. Suomessa on käynnissä yhteiskuntaa laajasti koskettava paradigman muutos palkkatyöyhteiskunnasta yrittäjyysyhteiskunnaksi. Yliopistolaitos kokonaisuutena ei ole tähän erityisen hyvin valmistautunut.
2. Yrittäjyyteen liittyy yliopistokentässä erilaisia odotuksia, joihin perustuen yliopistojen rooli yrittäjyyden kentässä voi eriytyä uuden tiedon luojaksi yrittäjyyden tieteenalalla, yrittäjyystiedon jakajaksi ja yhdistäjäksi elinkeinoelämän tarpeista lähtien sekä yrittäjyyden opettajaksi paikallisista tarpeista käsin.
3. Yrittäjyys on laaja ja monitahoinen ilmiö, ja sen tuomia mahdollisuuksia ei vielä täysimääräisesti hahmoteta. Samalla yrittäjyys on edelleen suhteellisen marginaalinen ilmiö yliopistoissa.
4. Yliopistojen välinen yhteistyö ja monitieteisyys ovat yrittäjyyden edistämisessä välttämättömiä. On tuettava monitieteisten innovaatioympäristöjen ja -verkostojen syntymistä. Kauppatieteellisen tutkimuksen ja osaamisen integroiminen substanssiosaamiseen on tärkeää.
5. Akateemisen tutkimuksen ja yrityselämän välinen kuilu on liian suuri. Tarvitaan uusia, luovia ratkaisuja vuorovaikutuksen tiivistämiseksi.
6. Yrittäjyys kuuluu sekä yliopistoille että ammattikorkeakouluille.
Tutkimus osoittaa, että yliopistoissa ei ole varsinaista yrittäjyys-strategiaa, mutta yrittäjyys tunnistetaan keskeiseksi strategiseksi kysymykseksi ja se liitetään yliopistojen kolmanteen tehtävään. Yrittäjyys voi rakentua yliopistosta riippuen erilaisten substanssien varaan. Liiketoimintaosaaminen on oleellinen osa yrittäjyyttä riippumatta siitä, mistä substanssista käsin yrittäjyyttä lähestytään. Useat yliopistot suhtautuvat yrittäjyyteen myönteisesti. Niissä pyritään pitkällä aikavälillä lisäämään paitsi akateemisten yrittäjien määrää, myös yleisesti lisäämään akateemisesti koulutettujen ymmärrystä yrittäjyydestä ja liiketoiminnasta. Suhde yrittäjyyteen vaihtelee sekä yliopistojen välillä että niiden sisällä. Lisäksi yrittäjyyden opetustarjonta ja sen painotukset vaihtelevat.
Yliopistollisella yrittäjyysopetuksella on moninaisia tavoitteita. Tässä tutkimuksessa opetukselle asetetut tavoitteet listattiin kolmeen kategoriaan: yrityksen perustamiseen tähtäävä, yrittäjyyteen ja yritystoimintaan liittyvän tiedon lisääminen sekä yrittäjämäisten toimintatapojen kehittäminen. Yrittäjyysopetuksen tavoitteet yliopistokentässä ovat vielä melko eriytymättömiä ja selkiintymättömiä. Yrittäjyyttä opetetaan ja edistetään yliopistoissa esimerkiksi yrittäjyys-pääaineen kautta. Lisäksi yrittäjyys on esillä kaikessa sellaisessa yliopistollisessa opetuksessa, jonka tarkoituksena on kehittää ja valmentaa opiskelijoiden oma-aloitteisuutta, innovatiivisuutta ja kykyä kyseenalaistaa. Yritteliäisyys, yrittäjähenki, yrittäjämäiset toimintatavat ja sisäinen yrittäjyys ovatkin jo vahvasti mukana yliopistoissa.
Yliopistot toimivat laajassa verkostossa sidosryhmiensä kanssa yrittäjyyden ja sen edistämisen suhteen. Rahoittajia ja muita yhteistyökumppaneita on runsaasti sekä alueellisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Nykyisessä verkottuneessa yhteiskunnassa rahoitusyhteistyö ja muu yhteistyö ovat äärettömän tärkeitä. Vuorovaikutus on tiivistä ja se vahvistuu edelleen yliopistojen kolmannen tehtävän myötä.
Yliopistoissa tunnistettiin useita yrittäjyyteen liittyviä tulevaisuuden haasteita. Nämä liittyvät pääosin rahoitukseen, yliopistojen ja niiden sidosryhmien väliseen vuorovaikutukseen sekä tutkinnonuudistukseen. Kaiken kaikkiaan yrittäjyys ja sen edistäminen näyttäytyvät suomalaisissa yliopistoissa voittopuolisesti yrittäjyyden opettamisena tai yhteiskunnallisena ja alueellisena vaikuttamisena. Yrittäjyys tieteenalana yliopistossa voi olla myös akateemisen ja kansainvälisesti arvostetun huippuosaaminen alue.
Kaikilla suomalaisilla yliopistoilla on hyödyntämättömiä mahdollisuuksia yrittäjyyden suhteen. Siihen liittyen tutkimuksen lopussa esitetään kuusi päähuomiota toimenpidesuosituksineen. Päähuomiot ovat:
1. Suomessa on käynnissä yhteiskuntaa laajasti koskettava paradigman muutos palkkatyöyhteiskunnasta yrittäjyysyhteiskunnaksi. Yliopistolaitos kokonaisuutena ei ole tähän erityisen hyvin valmistautunut.
2. Yrittäjyyteen liittyy yliopistokentässä erilaisia odotuksia, joihin perustuen yliopistojen rooli yrittäjyyden kentässä voi eriytyä uuden tiedon luojaksi yrittäjyyden tieteenalalla, yrittäjyystiedon jakajaksi ja yhdistäjäksi elinkeinoelämän tarpeista lähtien sekä yrittäjyyden opettajaksi paikallisista tarpeista käsin.
3. Yrittäjyys on laaja ja monitahoinen ilmiö, ja sen tuomia mahdollisuuksia ei vielä täysimääräisesti hahmoteta. Samalla yrittäjyys on edelleen suhteellisen marginaalinen ilmiö yliopistoissa.
4. Yliopistojen välinen yhteistyö ja monitieteisyys ovat yrittäjyyden edistämisessä välttämättömiä. On tuettava monitieteisten innovaatioympäristöjen ja -verkostojen syntymistä. Kauppatieteellisen tutkimuksen ja osaamisen integroiminen substanssiosaamiseen on tärkeää.
5. Akateemisen tutkimuksen ja yrityselämän välinen kuilu on liian suuri. Tarvitaan uusia, luovia ratkaisuja vuorovaikutuksen tiivistämiseksi.
6. Yrittäjyys kuuluu sekä yliopistoille että ammattikorkeakouluille.