Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla : Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia

Abstract

Tietoyhteiskunnan nopea kehitys ja tietoteknisten välineiden ja niiden käyttötapojen muuttumisvauhti on asettanut kirjastot suurten haasteiden eteen. Kirjastojen on odotettu pysyvän ajan hermolla ja vetävän kaikki kansalaiset valmiuksista riippumatta osallisiksi uudesta informaatioympäristöstä. Rahoituksen jälkeenjääneisyys on yleisessä tiedossa ja kirjaston tehtävien ja kirjastoille asetettujen vaatimusten monipuolistuesssa tilanne on muuttumassa kansalaisten tiedon saannin kannalta kestämättömäksi. Uhkana on todellinen digitaalinen kuilu maamme sisällä, joka jakaa informaatiorikkaat ja -köyhät kasteihinsa. Huolestuttavin tilanne on suurten kaupunkien ulkopuolella olevilla kirjastoyksiköillä, pienten kuntien kirjastolaitoksilla. Tietoteknologian muutokset vaikuttavat vahvemmin yhteiskuntaan ja sen kansalaisiin kuin koskaan aikaisemmin. Mahdollisuuksia tulee koko ajan lisää, mutta samalla suurten väestönosien valmiudet ottaa hyöty näistä mahdollisuuksista heikkenevät.

Tämän Opetusministeriön tilaaman selvityksen lähtökohtana on yleisten kirjastojen palvelutuotannon tarjoaminen mahdollisimman hyvin ja tasapuolisesti kaikille kansalaisille, kaikkialla Suomessa. Näkökulmana on kansalainen ja hänen tiedontarpeensa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon muutakin kuin vain rahallisia lisäresursseja: yhteistyön konkreettista tiivistämistä, palvelutuotannon järkevää työnjakoa, eri kirjastosektorien saumatonta yhteispeliä ja jatkuvaa toiminnan ja työnjaon järkevyyden arviointia.

Erityisesti selvityksen tekijät hakevat linjauksia ilmaisten peruspalvelujen tarjontaan ja määrittelyyn sekä muiden palvelujen hinnoitteluperiaatteisiin. Digitaalisten palvelujen tuotannon työnjaon selkeyttämisessä on saavutettavissa paljon ja konkreettisia tuloksia, sillä digitaalisessa muodossa olevat ja käyttöön saatetut tietoresurssit ovat tasapuolisimmin levitettävissä jokaiseen maan kolkkaan. Uusien tuotanto- ja rahoitusmallien aktiivinen etsiminen ja nykyisten mallien terve kyseenalaistaminen on hyvän ja tehokkaasti toimivan palvelujen tuotannon edellytys.

Selvitystä tehtäessä on kuultu sekä kirjastoasioista vastaavien sivistystoimentarkastajien että maakuntakirjastojen johtajien mielipiteitä osasta selvityksen aihepiirin asioista.

Vanhasen hallitusohjelmassa mainitaan, että Kirjastostrategia 2010 -dokumenttiin kirjattuja ehdotuksia aiotaan käyttää hyväksi tasapuolisten palvelujen turvaamiseen. Tämä selvitys toteuttaa osaltaan kyseiseen dokumenttiin kirjattuja ehdotuksia ja määrittelee niitä pidemmälle, konkreettiselle tasolle. Hallitusohjelmaan on erityisesti kirjattu se, että kirjastojen peruspalvelut säilytetään maksuttomina. Kirjaston peruspalvelu -käsitettä ei ole juurikaan aiemmin määritelty, vaan sitä on pidetty lähinnä selviönä - mitä se ei selvityksemme perusteella todellakaan ole. Tässä selvityksessä on pyritty identifioimaan peruspalvelut muista palveluista ja tarjoamaan erilaisia näkökulmia käsitteen joustavaan määrittelyyn. Uudenlaisten kaupallisten (voittoa tuottavien) kirjastopalvelujen tuottamista ja organisointia on mietitty muissa selvityksissä.

Erityyppisten ja -tasoisten palvelujen yksilöiminen ja maksuttomuusperiaatteen tasapuolinen noudattaminen eri puolilla Suomea edellyttää rajanvetoja ja suosituksia siihen, mihin raja kulloinkin tulisi vetää. Yleiset kirjastot toimivat verkkona, mutta kukin oman kuntaorganisaationsa budjetin antamien toimintaedellytyksin. Kirjaston tuottamien asiantuntijapalvelujen osittainenkaan kaupallistaminen voi tuskin tapahtua yhtenäisin edellytyksin erilaisissa kunnissa - siksi juuri erityisesti digitaalisten palvelujen kohdalla maksullisuuden ja maksuttomuuden määrittely on tärkeää. Jako massapalveluihin ja täsmäpalveluihin on yksi tapa jäsentää palvelun luonnetta, mutta senkään perusteella ei päästä suoraan maksullisuuskysymyksen ytimeen. Perinteiset palvelut vastaan sähköiset palvelut keskustelu on samoin yksistään hedelmätön lähtökohta maksullisuuskysymyksessä.

Yhtenä näkökulmana tuomme asiakasmääritteisen peruspalvelun - asiakkaan perustiedontarpeet ovat hyvin erilaiset riippuen hänen ammatistaan, työnkuvastaan, elämäntilanteestaan ja yleisistä lähtökohdistaan. Kirjaston peruspalvelu -käsitteen tulisi tietoyhteiskunnassa joustaa tarpeen mukaan, sillä emme elä enää yksiselitteisessä hitaasti lisääntyvän paperitiedon maailmassa. Digitaalistuminen mahdollistaa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa sen tilanteen, jossa pääsy tietoon voidaan kustannustehokkaasti järjestää kaikille tasapuolisesti. Missään tapauksessa tätä mahdollisuutta ei tule jättää käyttämättä vain sen takia, että ajatus tuntuu kovin vaikeasti realisoitavalta paketilta. Kirjastoverkossa tulee kaikin keinoin pyrkiä käyttämään nykyiset resurssit yhä tehokkaammin ja samanaikaisesti tulee pyrkiä aktiivisesti löytämään tapoja kokonaisresurssoinnin lisäämiseen tietoyhteiskuntakeskusteluissa vaaditulle tasolle.

Työryhmä on vertaillut selvityksessä keskitettyä palvelujen tuotannon mallia ja toimintohajautettua mallia keskenään, kirjastoverkon kokonaisvaltaisen toimivuuden näkökulmasta. Palvelutuotannon organisointimalleja voidaan kehittää täsmällisemmiksi ja toimivimmiksi, mikäli tarpeet on perusteellisesti kartoitettu. Kirjastoverkon organisoituminen on parhaillaan monien hitaiden hallinnollisten muutosten ristipaineessa samaan aikaan kun tekninen kehitys tekee ennen mahdottomista asioista täysin mahdollisia. Pelkona on, että hallinnon ja yhteistoiminnan sääntöjen kehittäminen asettaa rajan myös uusien innovaatioiden toteutukselle ja hyödyntämiselle, vaikka tarkoitus olisikin päinvastainen.