Opiskelija-asuntojen tuotantotarvelaskelma 2003-2012
Korhonen, Riku (2003)
opetus- ja kulttuuriministeriö
2003
Julkaisusarja:
Opetusministeriön julkaisuja 2003:33This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-550-5Tiivistelmä
Suomen opiskelija-asuntotarve on vuosia jatkuneen opiskelija-asuntopulan jälkeen tasaantunut muun muassa viimeaikaisen uudisrakentamisen ansiosta. Määrällisesti kysyntä ja tarjonta ovat useimmilla suurillakin paikkakunnilla lähes tasapainossa, mutta asuntojen tyyppi, sijainti ja hinta eivät täysin vastaa kysyntää. Pääkaupunkiseudulla on lisäksi edelleen merkittävää uustuotantotarvetta.
Kokonaisuutena tämän selvityksen mukaan opiskelija-asuntojen tuotantotarve Suomessa vuosina 2003–2012 on 16 500 asuntopaikkaa, asuntoina ilmaistuna 9 700 asuntoa. Näistä enemmän kuin puolet tulisi rakentaa pääkaupunkiseudulle. Peruskorjausta tarvitsee noin 8 500 asuntoa.
Selvityksen perusteella opiskelija-asuntoihin liittyvät tärkeimmät toimenpiteet voidaan jakaa kahteen osaan:
1. olemassa olevien asuntojen peruskorjaamiseen ja niiden muuttamiseen yksiöiksi ja perheasunnoiksi, ja
2. uustuotannon keskittämiseen oppilaitosten lähelle ja mahdollisuuksien mukaan kaupunkien keskusta-alueille.
Oppilaitoksen voidaan katsoa sijaitsevan lähietäisyydellä asunnosta, jos matkan voi tehdä kevyen liikenteen keinoin. Kysyntä kohdistuu kohdan 2) mukaisiin asuntoihin, mutta niiden rakentaminen on hinnaltaan ja sijainniltaan sopivien tonttien puuttumisen vuoksi vähäistä. Tämän selvityksen mukaan juuri tontteihin liittyvät seikat ovat nousseet suurimmaksi esteeksi opiskelija-asuntojen rakentamiselle.
Toinen yhtä tärkeä tekijä opiskelijoiden asumisessa on asumisen kalleus. Opintotuen ja asumislisän ei katsota riittävästi kattavan opiskelijoiden asumiskustannuksia etenkään suurilla paikkakunnilla. Siten opiskelija-asuntojen merkitys opiskeluedellytysten turvaamisessa säilyy tulevaisuudessakin tärkeänä. Opiskelija-asuntoja tuottavien yhteisöjen kannalta ongelmallisia ovat aravalainojen ehdot.
Kokonaisuutena tämän selvityksen mukaan opiskelija-asuntojen tuotantotarve Suomessa vuosina 2003–2012 on 16 500 asuntopaikkaa, asuntoina ilmaistuna 9 700 asuntoa. Näistä enemmän kuin puolet tulisi rakentaa pääkaupunkiseudulle. Peruskorjausta tarvitsee noin 8 500 asuntoa.
Selvityksen perusteella opiskelija-asuntoihin liittyvät tärkeimmät toimenpiteet voidaan jakaa kahteen osaan:
1. olemassa olevien asuntojen peruskorjaamiseen ja niiden muuttamiseen yksiöiksi ja perheasunnoiksi, ja
2. uustuotannon keskittämiseen oppilaitosten lähelle ja mahdollisuuksien mukaan kaupunkien keskusta-alueille.
Oppilaitoksen voidaan katsoa sijaitsevan lähietäisyydellä asunnosta, jos matkan voi tehdä kevyen liikenteen keinoin. Kysyntä kohdistuu kohdan 2) mukaisiin asuntoihin, mutta niiden rakentaminen on hinnaltaan ja sijainniltaan sopivien tonttien puuttumisen vuoksi vähäistä. Tämän selvityksen mukaan juuri tontteihin liittyvät seikat ovat nousseet suurimmaksi esteeksi opiskelija-asuntojen rakentamiselle.
Toinen yhtä tärkeä tekijä opiskelijoiden asumisessa on asumisen kalleus. Opintotuen ja asumislisän ei katsota riittävästi kattavan opiskelijoiden asumiskustannuksia etenkään suurilla paikkakunnilla. Siten opiskelija-asuntojen merkitys opiskeluedellytysten turvaamisessa säilyy tulevaisuudessakin tärkeänä. Opiskelija-asuntoja tuottavien yhteisöjen kannalta ongelmallisia ovat aravalainojen ehdot.