Horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman jälkiarviointi - Ohjelmakausi 2000-2006

Abstract

on esitetty Manner-Suomen maaseudun horisontaalisen kehittämisohjelman 2000–2006 jälkiarviointia koskevat tulokset. Arvioinnin tilaajana toimi maa- ja metsätalousministeriö ja tuottajina Suomen Aluetutkimus FAR (koordinaattori), Fin-Auguuri Oy, Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus ja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT. Ohjelma sisälsi luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen. Luonnonhaittakorvaus kattoi vuodesta 2000 lähtien koko maan ja se oli porrastettu pohjoista kohti kasvavaksi. Ympäristötukea ei porrastettu alueellisesti, mutta siinä oli lukuisa määrä erilaisia toimenpiteitä. Perustuessa oli viisi kaikille tukeen sitoutuneille pakollista toimenpidettä sekä yksi kotieläintiloille pakollinen toimenpide. Näiden lisäksi tilan oli valittava vähintään yksi ko. tuotannonalalle tarkoitettu valinnainen toimenpide. Tämän lisäksi oli mahdollista tehdä erityistukisopimuksia 12 eri toimenpiteestä, kuten kosteikkojen perustamisesta ja hoidosta, luonnonmukaisesta tuotannosta, maisemanhoidosta tai alkuperäiskasvien viljelystä. Maksamalla kahta hehtaariperusteista tukea tavoiteltiin varsin moniulotteisia vaikutuksia maatilayritysten kannattavuuteen, tulonmuodostukseen, jatkuvuuteen, ympäristön tilaan ja maaseudun elinvoimaisuuteen. Jälkiarvioinnissa korostuvat ohjelman vaikuttavuuden eli tavoitteiden toteutumisen ja siihen liittyvän toimeenpanon tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Arviointiasetelmassa sekä luonnonhaittakorvauksen että ympäristötuen vaikuttavuus ja sen arviointi kiteytettiin maatilayrittäjien valintoihin: kuinka tarjolla olevat keinot vastasivat yhteiskunnan ja yrittäjien tarpeisiin, millä perusteilla yrittäjät tekivät päätöksiä (eli sitoutuvat ohjelman toimenpiteisiin) ja kuinka tämän päätöksenteon perusteella tehdyt toimenpiteet lopulta toteuttivat ohjelman tavoitteita. Ohjelmaa arvioitiin tämän lähtökohdan pohjalta viiden arviointiteeman puitteissa: sosio- ekonomiset vaikutukset, tulovaikutukset, markkinavaikutukset, ympäristövaikutukset sekä toimeenpanon ja toteutuksen tarkoituksenmukaisuus. Ohjelmalla on ollut myönteisiä sosio-ekonomisia vaikutuksia alueisiin ja maatilaväestöön. Luonnonhaittakorvauksen merkitys viljelyn jatkumisen turvaajana on ollut erittäin suuri. Tuilla ei ole ollut merkittäviä markkinavaikutuksia. Ympäristötuella on pystytty vaikuttamaan maatalouden ympäristökuormituspotentiaaliin lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön vähentymisen ja viljelymenetelmien muutosten kautta, mutta kuormitettujen vesistöjen tila ei ole olennaisesti parantunut lyhyellä aikavälillä eikä ohjelman kunnianhimoisia vesistökuormitustavoitteita ole saavutettu. Ympäristötuki on edistänyt luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Erityisen hyvää ympäristötuessa on ollut sen suuri alueellinen kattavuus. Ohjelma on ollut merkittävin kestävää maataloustuotantoa edistävä politiikkakeino Suomessa. Arvioinnissa suositellaan luonnonhaittakorvauksen säilyttämistä likimain ennallaan. Luonnonhaittakorvaus on ollut yksinkertainen järjestelmä, jonka toimeenpano on ollut mahdollista siten, että se on maksimoinut ohjelman suunniteltuja vaikutuksia. Sen sijaan ympäristötukea suositellaan uudistettavaksi tila- ja aluekohtaisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Ympäristötukea voitaisiin kehittää kohti järjestelmää, jossa on kattava ”laadunvarmistusosio” (esim. ”ympäristönhoidon peruskorvaus”) sekä alue- ja tilakohtaisiin ympäristönhoidon tarpeisiin soveltuva osio, jolla voitaisiin tuottaa merkittäviä ympäristövaikutuksia rajatummissa kohteissa (esim. ”ympäristönhoidon erityiskorvaus”).