Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma

Abstract

Harmaahylje ja itämerennorppa ovat Suomessa riistaeläinlajeja, ja vastuu kantojen hoidosta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maakuntatasolla hyljekantojen hoidosta vastaavat riistanhoitopiirit, jotka ovat suomalaisen riistahallinnon ja samalla lakisääteisen metsästäjäorganisaation aluetason hallinnollisia yksiköitä. Ahvenanmaalla hyljekantojen hoidosta vastaa puolestaan Maakuntahallitus.

Hallikanta on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Myös norppakanta on runsastunut, vaikkakin kasvu ei ole ollut yhtä nopeaa. Hyljekantojen lisääntymisen- ja yleisen terveydentilan kohentuminen ja sitä kautta hylkeiden runsastuminen on myönteinen ilmiö. Myös hylkeiden hyödyntäminen luonnonvarana ja hyljetuotteiden monipuolinen käyttö on hiljalleen kasvamassa. Hylkeiden runsastuminen on luonut uusia vaatimuksia hyljekantojen suunnitelmalliselle hoidolle. Hylkeiden aiheuttamat saalis- ja pyydysvahingot ovat lisääntyneet voimakkaasti ja myös vaatimukset kantojen säätelemiseksi ovat lisääntyneet. Asenteet hylkeitä kohtaan ovat koventuneet kalastajien kokemien taloudellisten menetysten takia, ja etenkin hallia pidetään monin paikoin uhkana elinkeinon säilymiselle. Hyljekannat eivät noudata kansallisia rajoja ja Itämeren hyljekantojen hoidosta vallitsee osin hyvin ristiriitaisia näkemyksiä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Suomen merihyljekantojen hoitosuunnitelma laadittiin soveltaen Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta annetun yleissopimuksen Pysyvän Neuvoston suosituksia Nro 59 (1997) ja Nro 74 (1999) sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kestävän käytön periaatetta ja luontotyyppien sekä EU:n luontodirektiivin asettamia velvoitteita siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet hyljekantojen hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia intressitahoja.

Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä hylkeiden biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa suunnitelmallista hyljekantojen hoitoa ja hylkeiden säilyttämistä pysyvänä osana meriluontoa ja sen monimuotoista eliöyhteisöä. Suomen hyljekantojen hoidon ja suojelun perustavoitteena on molempien hyljekantojen suotuisa suojelutaso. Hylkeiden lajibiologiset vaatimukset raja-arvoineen mahdollistavat suunnitelmallisen kannanhoidon. Kun hyljekantojen hyvinvointi ja elinvoimaisuus on pitkällä aikavälillä turvattu, pystytään hoidon suuntaamisessa ottamaan huomioon yhä merkittävämmin myös sosioekonomiset tekijät. Hallikannan hoidon linjauksissa korostuu näkökulma, jossa halli käsitetään kestävällä tavalla hyödynnettävänä ja arvokkaana luonnonvarana. Norpan osalta hoitosuunnitelma painottuu puolestaan suojelupainotteisiin linjauksiin, erityisesti eteläisten kantojen kehittymiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi.

Hyljekantojen hoito toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään alueellisesta hyljekantojen hoidosta, hylkeiden suojelusta ja suojelualueista, hylkeiden metsästyksestä ja metsästyksen valvonnasta, hylkeiden hyödyntämisestä, vahinkojen estämisestä ja korvaamisesta, hyljekantojen seurannasta, tutkimuksesta, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, eri tahojen välisestä yhteistyöstä, hoitosuunnitelmanpäivittämisestä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista on tarkoitus seurata ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan päivittämään.