Suomen karhukannan hoitosuunnitelma

Abstract

Karhu on Suomessa riistaeläinlaji, ja vastuu karhukannan hoidosta ja säilyttämisestä kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maakuntatasolla riistaeläinkantojen hoidosta vastaavat riistanhoitopiirit, jotka ovat suomalaisen riistahallinnon ja samalla lakisääteisen metsästäjäorganisaation aluetason hallinnollisia yksiköitä. Karhukannan kasvu ja karhujen levittäytyminen uusille alueille on tuonut Suomessa viime vuosina esiin karhukannan hoitoon liittyvät haasteet. Viimeksi karhuja on ollut yhtä runsaasti 1870-luvun tienoilla. Vaikka karhuun suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, niin karhukannan hoitoon liittyy ristiriitaista tavoitteenasettelua sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Suomen karhukannan hoitosuunnitelma laadittiin noudattaen luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (ns. luontodirektiivi) asettamia velvoitteita siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet karhukannan hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia intressitahoja.

Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä karhun biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa kehittyvän karhukantansa suunnitelmallista hoitoa, jotta voidaan varmistaa karhun säilyminen pysyvänä osana Suomen luonnon monimuotoisuutta. Suomen karhukannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää karhukanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta karhukannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, karhun rauhoituksesta poikkeamisesta, karhukannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta, eri tahojen välisestä yhteistyöstä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista seurataan ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan kehittämään.