Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma

Abstract

Ilves on Suomessa riistaeläinlaji. Vastuu ilveskannan hoidosta ja säilyttämisestä kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maakuntatasolla riistaeläinkantojen hoidosta vastaavat riistanhoitopiirit, jotka ovat suomalaisen riistahallinnon ja samalla lakisääteisen metsästäjäorganisaation aluetason hallinnollisia yksiköitä. Ilveskannan kasvu, ilvesten levittäytyminen uusille alueille sekä ns. ilvestihentymien syntyminen on viime vuosina tuonut Suomessa esille ilveskannankannan hoitoon liittyviä uusia haasteita. Viimeksi ilveskantamme on ollut yhtä runsas kuin tänä päivänä 1800-luvulla.

Ilveskannan hoitoon liittyy jonkin verran ristiriitaista tavoitteenasettelua niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma laadittiin soveltaen Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta annetun yleissopimuksen Pysyvän Neuvoston suosituksia Nro 59 (1997) ja Nro 74 (1999) sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kestävän käytön periaatetta ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (ns. luontodirektiivi) asettamia velvoitteita siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet ilveskannan hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia sidosryhmiä.

Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä ilveksen biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa suunnitelmallista ilveskannan hoitoa ja ilveskannan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi Suomen luontoa ja sen monimuotoista eliöyhteisöä. Suomen ilveskannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää ilveskanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään alueellisesta ilveskannan hoidosta, vahinkojen estämisestä sekä estomenetelmien kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, ilveksen suojelusta poikkeamisesta, ilveskannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta, ilveksen siirtoistutuksista, eri tahojen välisestä yhteistyöstä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, hoitosuunnitelman päivittämisestä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Hoitosuunnitelman toteuttamista seurataan ja tarvittaessa sitä tullaan kehittämään.