Hyppää sisältöön
    • Suomi
    • Svenska
    • English
  • Suomi
  • Svenska
  • English
Haku- ja käyttöohje
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Maa- ja metsätalousministeriö
  • Julkaisut
  • Näytä viite
  • Etusivu
  • Maa- ja metsätalousministeriö
  • Julkaisut
  • Näytä viite

Alueelliset metsäohjelmat


Avaa tiedosto
2006_4 Alueelliset metsäohjelmat 2006-2010 - Yhteenveeto metsäkeskusten metsäohjelmista.pdf (398.0Kt)
Lataukset: 

maa- ja metsätalousministeriö
2006
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2006
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on

http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-272-7
Tiivistelmä
Vuonna 1997 voimaan tullut metsälaki ja asetus edellyttävät,
että kukin metsäkeskus laatii toiminta-alueelleen
metsätalouden alueellisen tavoiteohjelman ja seuraa sen
toteutumista. Ohjelman tulee sisältää metsien kestävän
hoidon ja käytön, metsätalouden rahoituslain toimenpiteiden
ja rahoituksen sekä monimuotoisuuden säilymisen
yleiset tavoitteet. Ohjelmaa tarkistetaan tarpeen vaatiessa,
kuitenkin enintään viiden vuoden välein.
Metsäohjelma käsittää tämän metsälain tarkoittaman
tavoiteohjelman. Kaikki Suomen 13 metsäkeskusta
tarkistivat vuoden 2005 aikana vuosiksi 2001–2005 laatimansa
metsäohjelman käsittämään vuosille 2006–
2010 metsälain tarkoittamat yleiset tavoitteet. Tarkistustyö
on tehty maa- ja metsätalousministeriön antamien
yleisohjeiden mukaan.
Metsäohjelmien laadinnassa on toteutettu ministeriön
yleisohjeiden periaatetta, jonka mukaan metsäohjelmien
tavoitteena on kunkin metsäkeskuksen toiminta-alueen
metsäsektorin ja metsätalouden kehittäminen metsäkeskuksen
sekä alueen toimijoiden ja sidosryhmien
määrittämien toimintalinjojen mukaan. Metsäohjelmat
on laadittu yhteistyössä metsäkeskusalueen toimijoiden
ja sidosryhmien kanssa, valmisteltu alueellisessa metsäneuvostossa
ja metsäkeskusten johtokunnat ovat ne hyväksyneet.
Metsäsektorin asema ja kehitysmahdollisuudet vaihtelevat
metsäkeskuksittain suuresti ja myös metsien biologisen
monimuotoisuuden nykytilanne on alueittain selvästi
erilainen. Näin olleen myös metsäohjelman tavoitteet
vaihtelevat jonkin verran. Metsätaloudella on kuitenkin
kaikkien metsäkeskusten alueella suuri aluetaloudellinen
merkitys ja metsäohjelmien tärkein tehtävä
on nimenomaan metsien hoidon ja käytön kehittäminen.
Puuntuotantoa tehostetaan
Metsissä on nykyisiin hakkuisiin verrattuna vielä käyttämättömiä
mahdollisuuksia, pääasiassa mäntyä ja lehtipuuta.
Alueellisten metsäohjelmien tavoitteiden mukaan
metsäteollisuuden käyttöön tulevan markkinapuun hakkuita
lisätään vuosien 2001–2004 tasosta 7- 8 miljoonaa
kuutiometriä. Vuosien 2001–2004 keskimääräiset
markkinahakkuut olivat 54,2 miljoonaa kuutiometriä
vuodessa. Hakkuut painottuvat selvästi harvennushakkuisiin
ja ojitusalueiden puuston hoitoon. Tavoitteena
on kasvattaa harvennushakkuiden pinta-alaa yli
100 000 hehtaarilla.
Tiivistelmä Samalla tehostetaan metsänhoito- ja -parannustöitä, sillä
niiden riittävä toteuttaminen on puuntuotannon taloudellisen
kestävyyden edellytys. Merkittävimmät lisäykset
ovat taimikonhoidossa (vuotuisen työmäärän lisäys 63 000
hehtaaria vuodessa eli 45 prosentin kasvu vuosien
2001–2004 tasoon verrattuna) ja metsäteiden
perusparannuksessa (720 kilometriä vuodessa, 42 prosenttia).
Erittäin tärkeää on metsäviljelyn ja uudistusalojen
hoidon toteutta-minen uudistushakkuiden jälkeen.
Suomen metsätalous perustuu valtaosin yksityismetsien
käyttöön ja tilakoko on melko pieni. Luonnonolot vaihtelevat
maassa suuresti. Kestävän metsätalouden rahoituslain
tuki on merkittävä keino edistää metsätaloutta tärkeissä
ja pitkävaikutteisissa metsänhoito- ja parannustöissä.
Näissä työlajeissa pääpaino on taimikonhoidossa,
metsäteiden perusparannuksessa, energiapuun
kuljetuksessa ja haketuksessa sekä myös terveyslannoituksessa
ja juurikäävän torjunnassa Etelä-Suomen
riskialueilla.
Puun energiakäyttö kasvaa voimakkaasti. Kotitalouksien
polttopuun käyttö sekä pääasiassa lämpöyrityksissä käytettävän
metsähakkeen vuotuinen käyttö kasvaa yli 10
miljoonaan kuu-tiometriin vuodessa. Tästä määrästä vähäinen
osa on markkinapuun mitat täyttävää ainespuuta,
pääosin energiakäyttöön menevä puun on pienpuuta,
hakkuutähdettä ja kantoja.
Monimuotoisuuden säilyminen turvataan
Metsäohjelmien mukaan puuntuotannon tehostamisen
ohella on mahdollista turvata ja kehittää metsien monimuotoisuuden
suojelua. Metsätalouden ja sen toimijoiden
keskeisimpiä keinoja ovat metsälain tarkoittamien,
metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten erityisen
tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttäminen
sekä metsänomistajien vapaaehtoisuuteen
perustuvat kestävän metsätalouden rahoituslain tuen
käyttö ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman
(METSO) toteutustapojen käyttöönottaminen
koko laajuudessaan vuoden 2008 jälkeen.
Näillä keinoin metsäkeskukset ja muut toimijat pyrkivät
lisäämään luonnonhoitoa ja turvaamaan monimuotoisuuden
suojeluun tarkoitettujen alueiden määrän lisääminen.
Metsäohjelmien perusteella voidaan arvioida näiden
vapaaehtoisuuteen perustuvien alueiden määrän
kasvavan noin 20 000 hehtaarilla.
6
Metsätalouden kehittäminen lisää työllisyyttä
Metsäntutkimuslaitos on arvioinut metsäohjelmien
työllisyysvaikutusta metsäkeskusten alueilla. Yhteenvedon
mukaan metsäohjelmien toteutuminen lisää työllisyyttä
vähintään noin 700 henkilötyövuodella. Arvio perustuu
metsätaloustuotannon lisäykseen ja tuottavuuden
kehityksen ennakointiin. Metsänhoito- ja parannustöiden
koneellistamista ja tuottavuuden nousua on vaikea arvioida
ja työllistävä vaikutus voi olla arvioitua huomattavasti
suurempikin. Metsäkeskusten asettamien metsänhoito-
ja metsänparannustöiden tavoitteiden toteuttaminen
voivat työllistää esitettyjä arvioita enemmän, sillä
niihin sisältyy myös rästitöitä.
Metsäenergian käytön lisäämisellä on lisäksi erittäin
merkittävä työllistävä vaikutus. Metsäohjelmista ei saa
tästä yhtenäistä arviota, mutta karkean arvion mukaan
metsähakkeen käytön lisäys voi seurannaisvaikutuksineen
työllistää noin 1400 henkilöä vuodessa.
Metsäteollisuuden kehityksen vaikutus työllisyyteen
vaihtelee, sillä rationalisointi ja tuottavuuden lisäys voi
myös vähentää työpaikkoja. Ilman kehittämistoimia koko
metsäsektorin työllisyysvaikutus olisi kuitenkin tuhansia
työpaikkoja heikompi, ellei metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä
turvattaisi ja metsätaloutta kehitettäisi. Metsätalouden
työllisyys vähenisi vuoden 2002 tilanteesta
(noin 20 500 työpaikkaa) noin 10 prosenttia, jos
metsätaloustuotanto pysyisi nykyisellään.
Metsäohjelmissa kiinnitetään huomiota metsätalouden
yrittäjyyden kehittämiseen. Erityisesti tarkastellaan
puutuotealan pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kehittämistä
ja metsäenergian käytön tehostamista. Myös
monimuotoisuuden turvaaminen ja monikäyttö voivat
tarjota mahdollisuuden yrittäjyyteen ja työpaikkojen lisäämiseen.
Metsätalouden edistäminen on yhä enemmän
osaamista ja yhteistyötä
Metsänomistajat tekevät kestävän metsätalouden toteuttamisen
päätökset. Metsäalan toimijat, kuten metsäkeskus,
metsänhoitoyhdistykset, metsäteollisuus ja muut
metsänomistajia konsultoivat järjestöt ja yritykset, avustavat
ja neuvovat metsänomistajia päätösten teossa.
Metsien hoidossa ja käytössä tavoitellaan moniarvoisuutta
ja metsänomistajilla on metsiensä suhteen useita tavoitteita.
Metsätalouden kannattavuus on useimmille
yksityisille metsänomistajalle kuitenkin edelleen keskeisin
tekijä.
Kansallisen metsäohjelman tarkistaminen vuonna 2007
ja sen toteuttaminen luo puitteet alueellisten metsäohjelmien
toteutumiselle.
Metsäohjelmat on laadittu alueellisella yhteistyöllä ja
niiden toteuttaminen on sitä mitä suurimmassa määrin.
Sekä metsäneuvostot että metsäsertifiointitoimikunnat
ovat vakiintuneet alueellisiksi yhteistoimintamuodoiksi.
Yhteistyö ympäristöhallinnon kanssa on lisääntynyt sekä
metsäohjelmaprosessin aikana että myös uusien vapaaehtoisten
suojelukeinojen kaut-ta. Myös metsien monikäyttö
ja sen edellytysten turvaaminen edellyttävät yhteistyötä
muun muassa riistanhoidon järjestöjen ja
maankäytön suunnittelijoiden kanssa.
Yhteistyön ja osaamisen parantamista tarvitaan
vakiintuneiden toimintatapojen rinnalla. Metsäohjelmissa
korostetaan erityisesti yhteistyötä muiden
kuin metsäalan toimijoiden kanssa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita
ovat maakuntaliitot ja muita alueellisia
ohjelmia ja maankäyttösuunnitelmia laativat viranomaiset.
Yhteistyö metsäalan toimijoiden sekä EU:n maaseutuohjelmien
ja TE - keskusten yritysosastojen välillä vaatii
myös tehostamista. Näiden yhteistyökumppaneiden
avulla voi löytyä myös toteuttamiskeinoja ja rahoitusta
metsäohjelmien tavoitteiden toteuttamiseen.

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajan mukaanViimeksi lisätytAsiasanatJulkaisijat

Aineistojen tallennus

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
Tietosuoja
Saavutettavuusseloste
Valtioneuvoston kanslia
Puolustusministeriö
Liikenne- ja viestintäministeriö
Ulkoministeriö
Valtiovarainministeriö
Työ- ja elinkeinoministeriö
Oikeusministeriö
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Sosiaali- ja terveysministeriö
Sisäministeriö
Maa- ja metsätalousministeriö
Ympäristöministeriö

Valtioneuvoston kanslia
|
Valtioneuvoston hallintoyksikkö
·julkaisutuotanto(at)gov.fi | vnk.fi·
Palvelun tuottaja
Kansalliskirjasto
Valtioneuvoston kanslia
Valtioneuvoston hallintoyksikkö
julkaisutuotanto(at)gov.fi | vnk.fi
Palvelun tuottaja Kansalliskirjasto