Suomen susikannan hoitosuunnitelma
maa- ja metsätalousministeriö
19.12.2005
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 11/2005
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-246-8Tiivistelmä
Susi on Suomessa riistaeläinlaji, ja vastuu susikannan hoidosta ja säilyttämisestä kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maakuntatasolla riistaeläinkantojen hoidosta vastaavat riistanhoitopiirit, jotka ovat suomalaisen riistahallinnon ja samalla lakisääteisen metsästäjäorganisaation aluetason hallinnollisia yksiköitä.
Susikannan kasvu ja susien levittäytyminen uusille alueille on tuonut Suomessa viime vuosina esiin susikannan hoitoon liittyvät haasteet. Viimeksi susikantamme on ollut yhtä runsas 1800-luvulla. Susikannan hoitoon liittyy voimakasta ristiriitaista tavoitteenasettelua niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma laadittiin soveltaen Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta annetun yleissopimuksen Pysyvän Neuvoston suosituksia Nro 59 (1997) ja Nro 74 (1999) sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kestävän käytön periaatetta ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (ns. luontodirektiivi) asettamia velvoitteita siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet susikannan hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia intressitahoja.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle susipolitiikalle. Siinä kuvataan suden biologiaa ja susikannan tilaa ajantasaiseen suomalaiseen tutkimukseen perustuen ja verrataan Suomen tilannetta olennaisilta osiltaan kansainväliseen tutkimukseen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita, kansainvälisiä yhteistyömuotoja, susien aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, suden ja ihmisen yhteistä historiaa, susikannan hoidon aiempia tavoitteita, toteutunutta kannan hoitoa sekä sosiologista ja yhteiskunnallista suurpetotutkimusta. Merkittävän osan taustasta muodostaa kuulemismenettelyyn perustuva sosioekonominen tutkimusmateriaali, joka toimii siltana varsinaiseen hoitosuunnitelmaan.
Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä suden biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa suunnitelmallista susikannan hoitoa ja susikannan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi Suomen luontoa ja sen monimuotoista eliöyhteisöä. Suomen susikannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään alueellisesta susikannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, suden suojelusta poikkeamisesta, susikannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta, susien siirtoistutuksista, koirasusista, suden hyödyntämisestä luontomatkailussa, sairauksista, eri tahojen välisestä yhteistyöstä, hoitosuunnitelman päivittämisestä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista on tarkoitus seurata ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan kehittämään.
Susikannan kasvu ja susien levittäytyminen uusille alueille on tuonut Suomessa viime vuosina esiin susikannan hoitoon liittyvät haasteet. Viimeksi susikantamme on ollut yhtä runsas 1800-luvulla. Susikannan hoitoon liittyy voimakasta ristiriitaista tavoitteenasettelua niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma laadittiin soveltaen Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta annetun yleissopimuksen Pysyvän Neuvoston suosituksia Nro 59 (1997) ja Nro 74 (1999) sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kestävän käytön periaatetta ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (ns. luontodirektiivi) asettamia velvoitteita siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet susikannan hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti paikallisia ihmisiä, alueellisia toimijoita ja valtakunnallisia intressitahoja.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle susipolitiikalle. Siinä kuvataan suden biologiaa ja susikannan tilaa ajantasaiseen suomalaiseen tutkimukseen perustuen ja verrataan Suomen tilannetta olennaisilta osiltaan kansainväliseen tutkimukseen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita, kansainvälisiä yhteistyömuotoja, susien aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, suden ja ihmisen yhteistä historiaa, susikannan hoidon aiempia tavoitteita, toteutunutta kannan hoitoa sekä sosiologista ja yhteiskunnallista suurpetotutkimusta. Merkittävän osan taustasta muodostaa kuulemismenettelyyn perustuva sosioekonominen tutkimusmateriaali, joka toimii siltana varsinaiseen hoitosuunnitelmaan.
Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä suden biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa suunnitelmallista susikannan hoitoa ja susikannan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi Suomen luontoa ja sen monimuotoista eliöyhteisöä. Suomen susikannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään alueellisesta susikannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, suden suojelusta poikkeamisesta, susikannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta, susien siirtoistutuksista, koirasusista, suden hyödyntämisestä luontomatkailussa, sairauksista, eri tahojen välisestä yhteistyöstä, hoitosuunnitelman päivittämisestä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista on tarkoitus seurata ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan kehittämään.