Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen laajennettu metsätyöohjelma ja sen toimeenpano Suomessa
maa- ja metsätalousministeriö
20.11.2005
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 7/2005This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-233-6Tiivistelmä
Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (Convention on Biological Diversity, CBD) allekirjoitettiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1992. Sopimuksen tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen sekä biologisten luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako. Vuonna 2002 biodiversiteettisopimuksen kuudennessa osapuolikokouksessa päätettiin metsien biodiversiteetin suojelua ja kestävää käyttöä koskevasta laajennetusta työohjelmasta. Tässä julkaisussa esitellään laajennetun metsätyöohjelman tavoitteet sekä niihin liittyvät Suomessa jo toteutetut ja käynnissä olevat toimet. Lisäksi ehdotetaan vielä tarvittavia toimenpiteitä.
Suomessa metsä- ja ympäristölainsäädäntö uudistettiin 1990-luvulla, ja samoin valmisteltiin mm. metsien käyttöä ohjaava kansallinen metsäohjelma ja uusittiin metsänhoitosuositukset. Näiden valmistelussa otettiin huomioon Rion konferenssin päätökset. Suurin osa metsätyöohjelman tavoitteista onkin siten ollut tarkastelun kohteena Suomessa jo ennen biodiversiteettisopimuksen metsätyöohjelman laadintaa. Metsätyöohjelman tavoitteita tarkasteltaessa suurimpina haasteina tulevaisuutta ajatellen nousevat esiin metsien suojelualueverkoston täydentäminen Etelä-Suomessa sekä metsätalouden ja porotalouden välisten ristiriitojen ratkaiseminen Pohjois-Suomessa. Huomiota tulee kiinnittää myös metsien monimuotoisuuden kannalta tarpeellisten luonnontuhojen vähäiseen määrään ja pyrkiä kompensoimaan niitä metsänhoitotoimenpiteiden ja ennallistamisen avulla.
Suomessa metsä- ja ympäristölainsäädäntö uudistettiin 1990-luvulla, ja samoin valmisteltiin mm. metsien käyttöä ohjaava kansallinen metsäohjelma ja uusittiin metsänhoitosuositukset. Näiden valmistelussa otettiin huomioon Rion konferenssin päätökset. Suurin osa metsätyöohjelman tavoitteista onkin siten ollut tarkastelun kohteena Suomessa jo ennen biodiversiteettisopimuksen metsätyöohjelman laadintaa. Metsätyöohjelman tavoitteita tarkasteltaessa suurimpina haasteina tulevaisuutta ajatellen nousevat esiin metsien suojelualueverkoston täydentäminen Etelä-Suomessa sekä metsätalouden ja porotalouden välisten ristiriitojen ratkaiseminen Pohjois-Suomessa. Huomiota tulee kiinnittää myös metsien monimuotoisuuden kannalta tarpeellisten luonnontuhojen vähäiseen määrään ja pyrkiä kompensoimaan niitä metsänhoitotoimenpiteiden ja ennallistamisen avulla.