Suomen vesihuoltolaitosten liiketaloudellinen analyysi

Abstract

Julkaisun selvitys on laadittu maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta osaksi vesihuoltolain (119/2001) toimeenpanon seurantaa. Mukaan on otettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Suomen vesihuoltolaitokset, jotka myyvät vettä tai laskuttavat jätevedestä keskimäärin yli 500 m3 päivässä. Kaikkiaan laitoksia on mukana 271, joten aineisto on laajempi kuin missään Suomessa aiemmin tehdyssä tarkastelussa. Lähtöaineistona on käytetty laitosten vuoden 2003 tilinpäätöksiä, joiden tietoja on täydennetty muista lähteistä kerätyillä tiedoilla vuosilta 1998–2003. Laitoksia käsiteltiin laskennassa jaoteltuina toimintamuodon, kokoluokan sekä alueellisen ympäristökeskuksen mukaan. Yksittäisiä laitoksia ei tuloksista voi tunnistaa.

Aineisto osoittaa, että yleisesti vesihuoltolaitokset saavuttavat kustannuskattavuuden tason eli toiminnan kulut saadaan katettua asiakkailta kerätyillä maksuilla. Laitosten toiminnan lähtökohdat eroavat kuitenkin toisistaan suuresti siten, että suurilla laitoksilla saavutetaan mittakaavaetuja joita pienillä ei koskaan tule olemaan mahdollista saavuttaa. Suuruuden ekonomiaa korostaa myös verkostojen tehokkuus, eli suuren laitoksen verkostokilometrillä saavutetaan huomattavasti enemmän kuluttajia kuin pienen laitoksen verkostolla. Myös vesihuoltolaitoksen kustannusrakenne riippuu toiminnan mittakaavasta siten, että suuremmilla laitoksilla poistojen, pääoma- ja rahoituskulujen sekä omistajakorvauksen suhteellinen osuus kasvaa. Näyttääkin siltä, että toimintakuluissa saavutetut mittakaavaedut siirretään asiakkaille vain osittain ja erotus ohjautuu muualle muina kuluina. Osa niistä on luonnollisia, osa poliittisia. Näkyvin poliittinen elementti ovat jäännös- tai peruspääomalle maksettavat korvaukset, joilla kunnallisille laitoksille mahdollisesti kertynyt ylijäämä tuloutetaan kunnalle. Näin kunnallinen laitos voi tehdä positiivista tulosta vain harvoin, mikä on ristiriidassa toiminnan pitkäjänteisyyden kanssa.

Liikekirjanpito on suurelle osalle vesihuoltolaitoksista uusi asia, ja vuoden 2003 erillinen tilinpäätös oli monelle vasta toinen. Taloudellisten tunnuslukujen perusteella laitoksilla on kustannustietoisuutta, mutta hyvin erilaiset toimintaolosuhteet heijastuvat myös tuloksentekokykyyn. Yksittäiselle laitokselle keskeistä olisikin löytää sopivat toiminnan mittarit, sopiva vertailutaso ja kehittämisen tavoitteet. Valtakunnallisesti taas on syytä varautua vesihuoltolaitosten yhdistymisiin ja kauppoihin, erityisesti määrittelemällä raamit laitosten arvonmäärityksille. Vesihuollon kaltaisella pääomavaltaisella alalla laitoksen toimintamuodon tai omistussuhteen muutos voi muuttaa taseen rakennetta samalla laitoksen kustannusrakennetta merkittävästi. Ainakin kunnan toimiessa samanaikaisesti sekä myyvänä että ostavana osapuolena tulisi ratkaisujen olla läpinäkyviä.