POMO+ toimintaryhmät ja niiden kehittämissuunnitelmien toteuttaminen
maa- ja metsätalousministeriö
05.09.2001
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 10/2001This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-057-0Tiivistelmä
Ohjelmakaudella 1995-1999 toimi LEADER II -yhteisöaloitteen piirissä 22 paikallista toimintaryhmää, jotka kattoivat kolmanneksen Suomen maaseudusta, 825 000 asukasta. Toimintaryhmät ovat pystyneet yhdistämään alueensa kunnat, yhdistykset, yritykset ja asukkaat kantamaan yhteisvastuuta seutunsa kehittämisestä itse laatimansa kehittämissuunnitelmansa avulla, jota toteutetaan lukuisilla kehittämis- ja yrityshankkeilla.
Hyvistä kokemuksista johtuen laajennettiin toimintaryhmiin perustuva toimintamalli vuonna 1997 kansallisin varoin rahoitetun POMO (Paikallisen Omaehtoisuuden MaaseutuOhjelma, 1997-1999) -ohjelman avulla. POMO-ohjelmaan maa- ja metsätalousministeriö valitsi 26 paikallista toimintaryhmää, joiden toiminta-alue kattoi myös noin kolmanneksen Suomen maaseudusta, 922 000 asukasta.
Työtavan valtavirtaistaminen oli myös EU:n komission tavoite. Kaikille alueille haluttiin taata mahdollisimman tasapuoliset lähtökohdat uuden kauden toimintaryhmätyön rahoitukseen. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriö yhdessä toimintaryhmätyön työryhmän ja verkostoyksikköjen kanssa koulutti ja aktivoi maaseudun ihmisiä toimintaryhmätyöhön syyskuusta 1998 lähtien. Aktivointityön tuloksena Suomeen syntyi yhteensä 58 toimintaryhmää kattaen lähes koko Suomen muutamaa kuntaa ja suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta.
Jotta toimintaryhmätyö olisi mahdollista koko maassa on hallituksen tavoitteena alue- ja maaseutupoliittisten linjausten mukaisesti järjestää kaikille toimintaryhmille toimintaedellytykset. Toimintaryhmät voivat saada rahoitusta ohjelmakaudella 2000-2006 LEADER+:n, Alueellisen maaseutuohjelman (ALMA) ja tavoite 1 -ohjelman lisäksi kansallista varoista. Tähän tarkoitukseen kansallisesti rahoitettaville toimintaryhmille (POMO+ -toimintaryhmät) on osoitettu varoja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa (MAKERA) 15 milj. mk vuonna 2001 ja varauduttu samansuuruiseen rahoitukseen vuosille 2002-2006.
Toimintaryhmätyöhön perustuva paikallislähtöinen toimintatapa on osoittautunut erityisen sopivaksi ja toimivaksi kehittämisen välineeksi suomalaiselle maaseudulle. LEADER- ja POMO-ohjelmat toivat aluepolitiikkavalikoimaan perinteisen ylhäältä ohjautuvan kehittämispolitiikan rinnalle uuden, omaehtoisuuteen perustuvan toimintatavan, jota esim. pitkät perinteet omaava talkoohenkinen kylätoiminta pystyi hyvin hyödyntämään. Tulokset toimintaryhmätyöstä ovat hyviä. Yhteiskunnan melko pienin panoksin maaseudulle on saatu aikaan uusia työpaikkoja ja uutta yrittämistä toiminnalla, joka on lähtöisin maaseudun asukkaista ja johon he ovat itse sitoutuneet myös rahallisin panoksin. Samalla on aikaansaatu monenlaista uutta yhteistyötä, mikä on usein vaikutukseltaan pitkäaikaista. Toimintaryhmätyöstä saatujen hyvien tulosten ja kokemusten perusteella työtapa haluttiin laajentaa koko maahan.
Hyvistä kokemuksista johtuen laajennettiin toimintaryhmiin perustuva toimintamalli vuonna 1997 kansallisin varoin rahoitetun POMO (Paikallisen Omaehtoisuuden MaaseutuOhjelma, 1997-1999) -ohjelman avulla. POMO-ohjelmaan maa- ja metsätalousministeriö valitsi 26 paikallista toimintaryhmää, joiden toiminta-alue kattoi myös noin kolmanneksen Suomen maaseudusta, 922 000 asukasta.
Työtavan valtavirtaistaminen oli myös EU:n komission tavoite. Kaikille alueille haluttiin taata mahdollisimman tasapuoliset lähtökohdat uuden kauden toimintaryhmätyön rahoitukseen. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriö yhdessä toimintaryhmätyön työryhmän ja verkostoyksikköjen kanssa koulutti ja aktivoi maaseudun ihmisiä toimintaryhmätyöhön syyskuusta 1998 lähtien. Aktivointityön tuloksena Suomeen syntyi yhteensä 58 toimintaryhmää kattaen lähes koko Suomen muutamaa kuntaa ja suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta.
Jotta toimintaryhmätyö olisi mahdollista koko maassa on hallituksen tavoitteena alue- ja maaseutupoliittisten linjausten mukaisesti järjestää kaikille toimintaryhmille toimintaedellytykset. Toimintaryhmät voivat saada rahoitusta ohjelmakaudella 2000-2006 LEADER+:n, Alueellisen maaseutuohjelman (ALMA) ja tavoite 1 -ohjelman lisäksi kansallista varoista. Tähän tarkoitukseen kansallisesti rahoitettaville toimintaryhmille (POMO+ -toimintaryhmät) on osoitettu varoja maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa (MAKERA) 15 milj. mk vuonna 2001 ja varauduttu samansuuruiseen rahoitukseen vuosille 2002-2006.
Toimintaryhmätyöhön perustuva paikallislähtöinen toimintatapa on osoittautunut erityisen sopivaksi ja toimivaksi kehittämisen välineeksi suomalaiselle maaseudulle. LEADER- ja POMO-ohjelmat toivat aluepolitiikkavalikoimaan perinteisen ylhäältä ohjautuvan kehittämispolitiikan rinnalle uuden, omaehtoisuuteen perustuvan toimintatavan, jota esim. pitkät perinteet omaava talkoohenkinen kylätoiminta pystyi hyvin hyödyntämään. Tulokset toimintaryhmätyöstä ovat hyviä. Yhteiskunnan melko pienin panoksin maaseudulle on saatu aikaan uusia työpaikkoja ja uutta yrittämistä toiminnalla, joka on lähtöisin maaseudun asukkaista ja johon he ovat itse sitoutuneet myös rahallisin panoksin. Samalla on aikaansaatu monenlaista uutta yhteistyötä, mikä on usein vaikutukseltaan pitkäaikaista. Toimintaryhmätyöstä saatujen hyvien tulosten ja kokemusten perusteella työtapa haluttiin laajentaa koko maahan.