Selvitys vesihuoltolaitosen taloudellisesta tilasta
Kiuru, Heikki; Rautiainen, Jyri; Harinen, Antti (2001)
maa- ja metsätalousministeriö
2001
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2001This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-044-9Tiivistelmä
Julkaisussa on maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta tarkasteltu 45 suomalaisen vesihuoltolaitoksen taloudellista tilaa vuonna 1998. Mukana ovat kahta lukuun ottamatta kaikki suurten kaupunkien vesihuoltolaitokset, suuri joukko muiden kaupunkien laitoksia, useita suurten maalaiskuntien laitoksia ja viisi hyvin pienen maalaiskunnan laitosta. Vertailuun sisältyvät laitokset on valittu siten, että havaintojoukko kattaisi kokoluokkansa, alueellisen sijaintinsa sekä toimintamuotonsa puolesta mahdollisimman hyvin koko vesihuoltolaitosten kentän.
Selvitys on tehty vertailemalla laitosten tilinpäätöstiedoista laskettuja taloudellisia tunnuslukuja. Näiden tueksi on laskettu joitakin teknisiä tunnuslukuja, joilla pyritään kuvaamaan lähinnä yhdyskuntarakenteen fyysisiä eroja, jotka osaltaan vaikuttavat myös laitosten taloudellisuuteen. Lisäksi vv-maksuista on tietoja saatu vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaisuista ”VVMaksut 1.2.1998” ja ”VV-Maksut 1.2.1999”.
Selvitetyn aineiston perusteella voidaan sanoa, että kaikki suurten kaupunkien vesihuoltolaitokset sekä osa muidenkin vanhojen kaupunkien laitoksista ovat taloudellisesti hyvin kannattavia ja niistä omistajakaupungeille menneet kassavirrat ovat myös olleet hyvin suuria. Osalla vanhojen kaupunkien laitoksista sekä lähes kaikilla uusien kaupunkien ja suurten maalaiskuntien laitoksilla niiden taloudellinen kannattavuus on ollut selvästi heikompi, sekä niiden ja omistajien väliset kassavirrat ovat olleet vähäiset. Pienten maalaiskuntien laitosten toiminta ei usein ole ollut taloudellisesti kannattavaa, vaan kunnat ovat joutuneet tukemaan niiden toimintaa merkittävillä taloudellisilla panostuksilla.
Laitosten perimät maksut näyttävät vaihtelevan vain varsin pienellä alueella valtaosalla laitoksia. On nähtävissä, etteivät laitosten maksut läheskään aina perustu toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin, vaan hinnoittelussa on pikemminkin pyritty tavoittelemaan valtakunnallista tai ainakin lähialueen kuntien keskimääräistä hintatasoa. Merkittävää on se, että suurten hyvin kannattavien laitosten maksut eivät ole olleet merkittävästi alempia kuin hyvin pienten huonommin kannattavien laitosten maksut.
Selvitys on tehty vertailemalla laitosten tilinpäätöstiedoista laskettuja taloudellisia tunnuslukuja. Näiden tueksi on laskettu joitakin teknisiä tunnuslukuja, joilla pyritään kuvaamaan lähinnä yhdyskuntarakenteen fyysisiä eroja, jotka osaltaan vaikuttavat myös laitosten taloudellisuuteen. Lisäksi vv-maksuista on tietoja saatu vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaisuista ”VVMaksut 1.2.1998” ja ”VV-Maksut 1.2.1999”.
Selvitetyn aineiston perusteella voidaan sanoa, että kaikki suurten kaupunkien vesihuoltolaitokset sekä osa muidenkin vanhojen kaupunkien laitoksista ovat taloudellisesti hyvin kannattavia ja niistä omistajakaupungeille menneet kassavirrat ovat myös olleet hyvin suuria. Osalla vanhojen kaupunkien laitoksista sekä lähes kaikilla uusien kaupunkien ja suurten maalaiskuntien laitoksilla niiden taloudellinen kannattavuus on ollut selvästi heikompi, sekä niiden ja omistajien väliset kassavirrat ovat olleet vähäiset. Pienten maalaiskuntien laitosten toiminta ei usein ole ollut taloudellisesti kannattavaa, vaan kunnat ovat joutuneet tukemaan niiden toimintaa merkittävillä taloudellisilla panostuksilla.
Laitosten perimät maksut näyttävät vaihtelevan vain varsin pienellä alueella valtaosalla laitoksia. On nähtävissä, etteivät laitosten maksut läheskään aina perustu toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin, vaan hinnoittelussa on pikemminkin pyritty tavoittelemaan valtakunnallista tai ainakin lähialueen kuntien keskimääräistä hintatasoa. Merkittävää on se, että suurten hyvin kannattavien laitosten maksut eivät ole olleet merkittävästi alempia kuin hyvin pienten huonommin kannattavien laitosten maksut.