Suomen metsätalouden tila 2000. Kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit
maa- ja metsätalousministeriö
12.12.2000
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 5/2000This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-453-024-4Tiivistelmä
Toisessa metsäministerikonferenssissa Helsingissä vuonna 1993 Euroopan maat ja Euroopan unioni sitoutuivat edistämään Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED 1992) kestävän metsätalouden periaatteiden toimeenpanoa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Helsingin konferenssin päätöslauselmien seurannassa, nk. Helsinki-prosessissa, valmisteltiin kestävän metsätalouden kriteerit sekä määrälliset ja kuvailevat indikaattorit (Geneve 1994 ja Antalya 1995). Nämä yleiseurooppalaiset kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit hyväksyttiin yhdessä kestävän metsätalouden käytännön tason periaatteiden kanssa kolmannessa metsäministerikonferenssissa Lissabonissa 1998. Kaikki allekirjoittajavaltiot sitoutuivat jatkamaan kriteereiden ja indikaattoreiden käyttöönottamista, tarkistamista ja edelleen kehittämistä.
Suomessa kansallisten kriteerien ja indikaattoreiden soveltamistyö käynnistyi 1994 ja ensimmäinen, kattava raportti maamme kestävän metsätalouden kriteereistä ja indikaattoreista valmistui 1997. Elokuussa 1998 maa- ja metsätalousministeriö asetti kriteerien ja indikaattorien edelleen kehittämistä varten uuden, metsätalouden sidosryhmiä laajasti edustavan työryhmän. Tavoitteeksi asetettiin kriteerien ja indikaattorien soveltaminen erityisesti kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsäohjelmien (metsätalouden alueellisten tavoiteohjelmien) seurantaan. Yleistavoitteena oli myös Suomen osaamisen ja maailmanlaajuisesti tunnustetun aseman säilyttäminen kestävän metsätalouden mittaamisen ja seurannan kehittämisessä.
Kriteerit ja indikaattorit muokattiin samassa avoimen yhteistyön hengessä kuin kansallinen metsäohjelma ja alueelliset metsäohjelmat. Työryhmä kokoontui kuluneen kahden vuoden aikana 15 kertaa ja kaikki mukaan kutsutut metsätalouden sidosryhmät osallistuivat siihen aktiivisesti. Tuloksena syntyi vahvistunut ja täsmentynyt kansallinen yhteisymmärrys kestävän metsätalouden sisällöstä sekä tekijöistä, joilla kestävyyden toteutumista voidaan käytännössä mitata ja seurata. Indikaattoriluettelon runko perustuu tutkimustietoon, mutta luettelo sisältää myös metsiin ja metsätalouteen liittyviä yhteiskunnallisia arvoja mittaavia indikaattoreita.
Tätä julkaisua voidaan käyttää hyväksi maamme metsäpolitiikan kehittämisessä, metsäohjelmien seurannassa ja päivityksessä, metsäsertifioinnissa sekä raportoitaessa metsien kestävän hoidon ja käytön edistymisestä. Julkaisu tarjoaa myös luotettavaa tietoa Suomen kestävän metsätalouden tilasta ja sen kehityssuunnista kaikille metsäkysymyksistä kiinnostuneille sekä kotimaassa että ulkomailla.
Suomessa kansallisten kriteerien ja indikaattoreiden soveltamistyö käynnistyi 1994 ja ensimmäinen, kattava raportti maamme kestävän metsätalouden kriteereistä ja indikaattoreista valmistui 1997. Elokuussa 1998 maa- ja metsätalousministeriö asetti kriteerien ja indikaattorien edelleen kehittämistä varten uuden, metsätalouden sidosryhmiä laajasti edustavan työryhmän. Tavoitteeksi asetettiin kriteerien ja indikaattorien soveltaminen erityisesti kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsäohjelmien (metsätalouden alueellisten tavoiteohjelmien) seurantaan. Yleistavoitteena oli myös Suomen osaamisen ja maailmanlaajuisesti tunnustetun aseman säilyttäminen kestävän metsätalouden mittaamisen ja seurannan kehittämisessä.
Kriteerit ja indikaattorit muokattiin samassa avoimen yhteistyön hengessä kuin kansallinen metsäohjelma ja alueelliset metsäohjelmat. Työryhmä kokoontui kuluneen kahden vuoden aikana 15 kertaa ja kaikki mukaan kutsutut metsätalouden sidosryhmät osallistuivat siihen aktiivisesti. Tuloksena syntyi vahvistunut ja täsmentynyt kansallinen yhteisymmärrys kestävän metsätalouden sisällöstä sekä tekijöistä, joilla kestävyyden toteutumista voidaan käytännössä mitata ja seurata. Indikaattoriluettelon runko perustuu tutkimustietoon, mutta luettelo sisältää myös metsiin ja metsätalouteen liittyviä yhteiskunnallisia arvoja mittaavia indikaattoreita.
Tätä julkaisua voidaan käyttää hyväksi maamme metsäpolitiikan kehittämisessä, metsäohjelmien seurannassa ja päivityksessä, metsäsertifioinnissa sekä raportoitaessa metsien kestävän hoidon ja käytön edistymisestä. Julkaisu tarjoaa myös luotettavaa tietoa Suomen kestävän metsätalouden tilasta ja sen kehityssuunnista kaikille metsäkysymyksistä kiinnostuneille sekä kotimaassa että ulkomailla.